Ylen puoluejohtajatentti 2025: Hallitus leikkaa köyhiltä ja suojelee hyväosaisia

Me emme unohda.

Aikuiskoulutustuki: lupaukset ja teot eivät täsmää

Opetusministeri Anders Adlercreutz totesi tentissä, ettei aikuiskoulutustukeen ole varaa. Tämä on sama Adlercreutz, jonka hallitus poisti tuen. Sama Adlercreutz, joka pitää työuran aikaista kouluttautumista tärkeänä tavoitteena.

Hän ei vaikuttanut huomaavan ristiriitaa. Tai sitten hän huomasi ja toivoi, ettei kukaan muu huomaisi.

Tämä on hallituksen toimintatapa tiivistetysti: tehdään leikkaus, asetetaan sama tavoite kuin ennen leikkausta ja kutsutaan kokonaisuutta vastuulliseksi politiikaksi.

Suojaosat: työllisyyspuhe ilman toimia

Hallitus poisti työttömyysturvan suojaosat. Ennen niiden poistamista työtön pystyi ansaitsemaan jonkin verran ilman, että tuki leikkautui. Nyt pienenkin lisäansion ottaminen vähentää tukea suoraan. Kannustin lyhyen tai osa-aikaisen työn vastaanottamiseen on käytännössä hävinnyt.

Jopa hallituksen oma kumppani RKP ehdotti suojaosien palauttamista. Orpo tyrmäsi ehdotuksen: 60 miljoonaa euroa vuodessa on liikaa.

Sama hallitus, joka puhuu työllisyyden lisäämisestä joka viikko, kieltäytyy toimesta, joka tekisi työn vastaanottamisesta kannattavaa. Keikkatyö on työtä. Osa-aikatyö on työtä. Hallitus ei joko ymmärrä tätä tai ei halua ymmärtää.

Eläkkeet: sopeutus ei koske kaikkia

Vasemmistoliiton Minja Koskela esitti progressiivista eläkeindeksiä: pienituloiset eläkeläiset saisivat korotukset euromääräisinä ja suurten eläkkeiden kasvu hidastuisi. Orpo ei koskisi eläkkeisiin lainkaan.

Koskelan ehdotus ei tarkoita leikkauksia keneltäkään. Se tarkoittaa, että myös hyväosaiset osallistuvat sopeutukseen. Nyt sopeutus tarkoittaa leikkauksia köyhille, sairaille ja opiskelijoille. Suuret eläkkeet ja varallisuus ovat koskemattomia.

Tätä ei voi kutsua talouspolitiikaksi. Se on arvovalinta. Ja tämä hallitus tekee sen valinnan joka kerta samaan suuntaan.

Minja Koskela oli tentin selkeästi paras

Sanon sen suoraan: Koskela oli ehdottomasti paras puheenjohtaja koko huoneessa. Hän ei puhunut ympäripyöreitä. Hän esitti konkreettisia ehdotuksia, piti arvomaailmastaan kiinni eikä hakenut hyväksyntää oikealta. Siinä huoneessa se oli harvinaista.

Muut opposition edustajat olivat paikoin turhan varovaisia. SDP:n Lindtman käyttäytyi tulevan pääministerin tavoin. Mutta pääministerikelpoisuus ja rohkeus eivät ole sama asia. Suomi tarvitsee enemmän kuin maltillista keskustavasemmistoa.

Vuosi vaaleihin

Tämä tentti ei muuttanut mitään. Se vain vahvisti sen, minkä jo tiesimme.

Hallituksen valinnat osuvat aina samaan paikkaan: köyhiin, sairaisiin, työttömiin ja opiskelijoihin. Hyväosaisia hallituksen valinnat eivät kosketa. Tätä on kestänyt yli kaksi vuotta, ja ellei äänestäjä ensi keväänä tee eri valintaa, se jatkuu.

Muutos ei tule itsestään.