Ydinaseet Suomeen? Miksi itsemurhasopimus ei ole turvatoimi

04.04.2026
Istun keittiön pöydän ääressä ja katson uutisia huhtikuun 2026 alkupäivinä. Ulkona aurinko alkaa vihdoin lämmittää, mutta sisällä tuntuu kylmältä. Uutisankkuri puhuu ydinenergialain muuttamisesta ja ydinaseiden teknisestä kauttakulusta ikään kuin kyseessä olisi pelkkä logistinen pikkuasia, kuin puhuttaisiin hiekotussepelin kuljetuksesta tai sähköverkon huollosta.

Minua puistattaa se kliinisyys, jolla elämämme ja kuolemamme kaupataan osaksi suurvaltapoliittista shakkipeliä. Tuntuu vieraantuneelta elää yhteiskunnassa, jossa turvallisuudeksi kutsutaan kykyä tuhota kaikki elävä puolen tunnin varoitusajalla. Onko tämä todella se perintö, jonka haluamme jättää? Että me olimme se sukupolvi, joka antoi hiljaisen suostumuksensa tuomiopäivän koneiston sijoittamiselle omille takapihoillemme?
 


​Tämä teksti ei synny pelkästään poliittisesta vakaumuksesta, vaan syvästä turhautumisesta siihen, miten meitä sumutetaan uskomaan, ettei vaihtoehtoja ole. Mutta vaihtoehtoja on aina, ja ne alkavat siitä, että kieltäydymme hyväksymästä tuhoa välttämättömyytenä.

​Suomi ei saa olla kuoleman kauttakulkumaa


Viimeaikainen keskustelu on paljastanut karun totuuden: meitä valmistellaan hyväksymään se, mikä on aiemmin ollut mahdotonta. Hallituksen halu sallia ydinaseiden kuljetus ja mahdollinen sijoittaminen Suomen maaperälle on historiallinen virhe, joka puetaan turvallisuuden valheelliseen kaapuun. On aika sanoa suoraan se, mitä kukaan ei uskalla myöntää: kabinettisopuun ja näennäiseen yksimielisyyteen vetoaminen on surkea argumentti, koska se jättää huomiotta ne valtapoliittiset rakenteet, jotka vievät meitä kohti tuhoa.

​Vaatimus on selvä: ydinaseita ei pidä missään olosuhteissa tuoda, kuljettaa tai sijoittaa Suomen maaperälle, eikä kenenkään muunkaan maaperälle. Ajatus siitä, että joukkotuhoaseiden läsnäolo lisäisi kenenkään turvaa, on irvokas valhe. Todellisuudessa ydinaseiden tuominen osaksi omaa ympäristöämme tekee meistä ensisijaisen maalin. Me emme rakenna suojaa, vaan piirrämme itseemme tähtäimen.

​Yksi laukaisu on loppu kaikelle
 

​Meidän on ymmärrettävä ydinaseiden logiikka: ne eivät ole tavallisia aseita, vaan ne on suunniteltu ketjureaktioksi, ei vain fysiikan vaan myös politiikan tasolla. Jos yksikin valtio, missä päin maailmaa tahansa, päätyy käyttämään ydinasetta, se ei jää siihen. Se laukaisee välittömän kierre-efektin, jossa muut valtiot vastaavat samalla mitalla pelätessään omaa tuhoaan.

​Tämä kierre on vääjäämätön. Yksittäinen niin sanottu rajoitettu isku johtaa välittömään vastaiskuun, ja tunneissa olemme tilanteessa, josta ei ole paluuta. Ydinaseet eivät estä sotaa; ne vain varmistavat, että sodan syttyessä kukaan ei jää jäljelle voittajaksi. Tämän riskin ottaminen pelotteen nimissä on moraalinen konkurssi.

​Rauhanliike ilman järjestelmäkritiikkiä on pelkkää teatteria


Ydinaseiden vastustaminen pelkän inhimillisen huolen kautta ei riitä. Sotateollinen koneisto ei ole erillinen saareke, vaan se on nykyisen talousjärjestelmän ytimessä sykkivä loinen. Niin kauan kuin aseteollisuus tuottaa valtavia voittoja harvoille ja ylläpitää rikkaiden valtioiden valta-asemaa, mikään määrä hyvää tahtoa ei tule purkamaan yhtäkään kärkiohjusta.

​Yksimielisyyteen vetoaminen on pohjimmiltaan laiskaa politiikkaa. Se olettaa, että johtajat toimivat omatunnon mukaan. Meidän on vaadittava koko sen järjestelmän purkamista, joka priorisoi kyvyn tuhota kaiken elämän sekunneissa ennen kykyä suojella sitä ilmastokriisiltä ja köyhyydeltä.

​Mitä meidän on vaadittava nyt?
 

  1. Ehdoton kielto ydinaseille: Lakiin on kirjattava pysyvä ja poikkeukseton kielto ydinaseiden tuonnille, kuljetukselle ja sijoittamiselle Suomeen.
  2. Aseistautumisen rahoitus poikki: Verovarat on siirrettävä tuhoaseista ihmisten hyvinvointiin ja ekologiseen jälleenrakennukseen.
  3. Valta takaisin ihmisille: On kestämätöntä, että kourallinen teknokraatteja pitää hallussaan koko ihmiskunnan elämän ja kuoleman avaimia.

​Loppupäätelmä: Hyssyttelyn aika on ohi


 On turha odottaa, että ne, jotka hyötyvät tästä pelon tasapainosta, muuttaisivat suuntaa vapaaehtoisesti. Puheet vastuullisesta turvallisuuspolitiikasta on tarkoitettu nukuttamaan meidät uskomaan, ettei muuta tietä ole. Mutta me emme nuku.

​Meidän ei pidä pyytää lupaa elää maailmassa ilman pelkoa ydintuhosta. Meidän on vaadittava sitä murtamalla ne koneistot, jotka tuon pelon luovat. Jos haluat ydinaseettoman maailman, sinun on oltava valmis haastamaan se rakennelma, joka niitä kauppaa. Nyt on aika valita puoli: joko olet elämän puolella tai olet osa tuomiopäivän koneistoa. Hyssyttelyn aika on ohi, nyt on toimittava.

Share