Työttömän vapaaehtoistyö ja bänditoiminta: Voiko harrastus viedä työttömyysturvan?
Monet työttömät pelkäävät menettävänsä tukensa, jos he lähtevät mukaan järjestötoimintaan tai soittavat bändissä. Järjestelmä luo pelkoa, joka lamaannuttaa ihmisten luovuuden ja halun auttaa muita. Ongelma on todellinen. Esimerkiksi Kansalaisareena on julkaissut lakimiesten kanssa oppaan selkeyttämään työttömien oikeuksia vapaaehtoistyössä, koska sekavat säännöt estävät monia osallistumasta.
Työttömyysturvalaki ja TE-toimiston tulkinnat asettavat ihmiset eriarvoiseen asemaan
Nykyinen laki on peräisin 1990-luvulta. Se ei sovi nykyajan pirstaleiseen työelämään saati kulttuurialalle. Laki sallii paperilla tavallisen vapaaehtoistyön, mutta jättää säännöt niin avoimiksi, että viranomaisten tulkinnat vaihtelevat laidasta laitaan.
Tämä luo maahan räikeää eriarvoisuutta. Harrastus, joka menee läpi yhdellä paikkakunnalla, voi toisessa virastossa katkaista työttömyyskorvauksen kokonaan. Työttömät joutuvat elämään jatkuvassa stressissä. He eivät tiedä, milloin tavallinen auttamishalu tulkitaan päätoimiseksi yrittäjyydeksi tai työllistymiseksi, jonka katsotaan estävän kokoaikaisen työn vastaanottamisen.
Orpon hallituksen leikkaukset ja työlinja pakottavat työttömät passiivisuuteen
Tämä pelon ilmapiiri ei ole syntynyt vahingossa. Se on suoraa jatkumoa Petteri Orpon ja Riikka Purran johtaman hallituksen kylmälle politiikalle. Hallituksen juhlapuheet siitä, että ”työn tekemisen pitää aina kannattaa”, paljastuvat valheeksi, kun katsoo käytäntöä. Orpon hallituksen linja ei kannusta ketään, vaan se pakottaa työttömät istumaan kotona tekemättä mitään.
Hallitus tuntuu näkevän työttömän pelkkänä kulueränä ja epäilyttävänä laiskottelijana, jota pitää rangaista. Samaan aikaan kun tuista leikataan, TE-toimistojen annetaan kytätä ihmisten arkea suurennuslasilla. Se, että ihminen yrittää pitää mielenterveyttään ja osaamistaan yllä vaikeassa elämäntilanteessa, on hallituksen silmissä rangaistava virhe.
Byrokratialoukku estää vapaaehtoistyön ja kulttuurin tekemisen
Hallituspuolueet puhuvat jatkuvasti "kannustinloukkujen" purkamisesta, mutta ne ovat itse luoneet historian pahimpia byrokratialoukkuja. Kun ihminen ei uskalla tarttua kitaraan, auttaa paikallista urheiluseuraa tai mennä mukaan järjestötoimintaan tukien menetyksen pelossa, kyse ei ole kannustamisesta. Se on hallituksen luoma pelote vähävaraisille.
Erityisen kovaa tämä iskee taiteilijoihin ja kulttuurityöntekijöihin, jotka kärsivät jo valmiiksi hallituksen rajuista kulttuurileikkauksista. Luovilla aloilla työllistyminen vaatii sitä, että pysyy esillä ja verkostoituu. Jos bänditreenit tai pieni palkaton esiintyminen tulkitaan esteeksi työn vastaanottamiselle, taiteilijalta viedään mahdollisuus ylläpitää ammattitaitoaan.
Tämä paljastaa hallituksen syvän kulttuurivihamielisyyden. Julkisten määrärahojen leikkaamisen lisäksi järjestelmä tekee omakustanteisesta ruohonjuuritason kulttuurista taloudellisen riskin. Viesti on selvä: sohvalla makaaminen on turvallisempaa kuin oman osaamisen ylläpitäminen.
Vapaaehtoistoiminta ehkäisee syrjäytymistä ja tukee mielenterveyttä
Harrastuksilla ja vapaaehtoistyöllä on jättimäinen merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Esimerkiksi Mielenterveyden keskusliitto on muistuttanut, että vapaaehtoistyö pitää yllä arjen rakenteita ja ehkäisee syrjäytymistä silloin, kun palkkatyötä ei ole. Järjestelmä, joka pakottaa ihmiset toimettomuuteen, aiheuttaa vain lisää mielenterveysongelmia ja sosiaalisia kriisejä.
On hölmöläisten hommaa, että kolmannen sektorin tekemää arvokasta työtä vaikeutetaan virastojen pyrokratialla. Vapaaehtoiset tekevät ilmaiseksi työtä yhteiskunnan hyväksi, mutta laki kohtelee heitä mahdollisina huijareina.
Työttömyysturvalain muutos on välttämätön – sosiaaliturva ei saa olla ase
Orpon hallituksen linja on tehnyt sosiaaliturvasta aseen, jolla kuritetaan heikoimmassa asemassa olevia. Tämä epäonnistunut laki on korjattava heti. Epämääräinen käsite "omassa työssä työllistymisestä" on poistettava laista tai muutettava niin selkeäksi, ettei se koske palkatonta vapaaehtoistyötä, harrastuksia tai omaa taiteellista toimintaa.
Sääntöjen on oltava selkeitä ja samanlaisia joka puolella Suomea, jotta kenenkään toimeentulo ei ole kiinni yksittäisen virkamiehen mielivaltaisesta tulkinnasta. Yhteiskunta ei nouse pakolla, pelolla ja lannistamisella. Sosiaaliturvan pitää olla turvaverkko ja ponnahduslauta, joka rohkaisee ihmisiä toimintaan ja yhteisöllisyyteen – ei pelote, joka lukitsee ihmiset neljän seinän sisälle odottamaan hallituksen seuraavaa leikkuria.