Työntekijä ei ole pelkkä resurssi – Miksi elinkeinoelämän vaatimus arkivapaiden poistosta on hylättävä?

27.04.2026
Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) väistyvä toimitusjohtaja Jyri Häkämies esitti viikonloppuna vaatimuksen arkivapaiden poistamisesta ja työajan pidentämisestä. Hänen viestinsä oli selvä: kyse ei ole työn tehostamisesta, vaan puhtaasta leikkaamisesta. Tämä kertoo kaiken elinkeinoelämän eliitin asenteesta palkansaajia kohtaan. Ihmisiä ei nähdä voimavarana, vaan resursseina, joita puristetaan niin kauan kuin ne kestävät.

​Olen nähnyt tämän läheltä. Tunnen ihmisiä, jotka ovat pudonneet työelämästä uupumuksen vuoksi. He eivät ole olleet laiskoja tai heikkoja, vaan nykyinen järjestelmä on vaatinut heiltä jatkuvasti enemmän tarjoten samalla yhä vähemmän. Heille Häkämiehen puheet ovat suora loukkaus.
 


​Hallitusohjelma elinkeinoelämän ehdoilla


Häkämiehen johtama EK on saanut kuluvalla vaalikaudella Orpon hallitukselta lähes kaiken pyytämänsä. Irtisanomissuojaa on heikennetty, sosiaaliturvaa leikattu ja paikallista sopimista laajennettu työnantajien ehdoilla. Hallitus on käytännössä ulkoistanut ohjelmansa kirjoittamisen suoraan elinkeinoelämälle.

​Tämä kehitys noudattaa tuttua kaavaa. Vuonna 2016 palkansaajat taipuivat kilpailukykysopimukseen (kiky), mikä tarkoitti palkattomia lisätyötunteja ja lomaetujen leikkauksia. Vastineeksi luvattiin investointeja ja uusia työpaikkoja, mutta lupaukset jäivät tyhjiksi. Investointien sijaan seurasi osinkojuhlia, ja nyt samaa käsikirjoitusta tarjotaan jälleen – tällä kertaa vain entistä röyhkeämpänä versiona.

​Työajan lyhentäminen on tulevaisuuden suunta


Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela ehdottaa toisenlaista polkua. Hän esittää, että viikonlopulle osuvat juhlapyhät korvattaisiin arkivapailla monien muiden maiden tapaan. Kyse ei ole vallankumouksesta, vaan siitä, että teknologinen kehitys koituisi vihdoin myös työntekijöiden hyödyksi.

​Kansainväliset kokemukset ja tutkimukset puhuvat puolestaan:

  • Islannin kokeilu: Laaja työaikakokeilu osoitti, että tuottavuus säilyi ennallaan tai jopa parani. Työntekijöiden stressi väheni ja uupumusriski pieneni, minkä seurauksena valtaosa maan työvoimasta on siirtynyt lyhyempään työviikkoon.
  • Suomalaisten enemmistö: Tuoreen kyselyn mukaan lähes puolet suomalaisista suhtautuu erittäin myönteisesti työajan lyhentämiseen ilman ansiotason laskua. Vain muutama prosentti vastustaa ajatusta täysin.
  • Nuorten jaksaminen: Erityisen vahvaa tuki on nuorten aikuisten keskuudessa. On hälyttävää, että poliitikot kieltäytyvät näkemästä yhteyttä työelämän koventumisen ja nuorten räjähtäneiden mielenterveysongelmien välillä.

Hyvinvointi on taloudellinen tekijä


Tutkimukset osoittavat johdonmukaisesti, että hyvinvoiva henkilöstö on sitoutuneempaa ja tuottavampaa. Jaksaminen ei ole pelkkä pehmeä arvo, vaan se on kova taloudellinen kysymys. Uupunut työntekijä ei ole tuottava työntekijä, ja sairauspoissaolot tulevat yhteiskunnalle kalliiksi.

​Samaan aikaan tekoäly ja automaatio mullistavat tuotantoa nopeammin kuin mikään aiempi teknologia. Kun tuottavuus kasvaa, on kohtuullista vaatia, että hyöty ulosmitataan vapaa-ajan lisääntymisenä eikä vain omistajien voittoina. EK pelaa kuitenkin nollasummapeliä, jossa arkivapaiden poisto on jatkumoa palkansaajien aseman heikentämiselle.

​Valta on äänestäjillä


Seuraavalla vaalikaudella on tehtävä arvovalinta. Työajan lyhentäminen on nähtävä konkreettisena askeleena kohti taloutta, joka palvelee ihmisiä. Sinulla on valta päättää, haluatko tuottavuuden kasvun näkyvän yritysten osinkoina vai omana vapaa-aikanasi. Tämä ratkaisu tehdään vaaliuurnilla.

Share