Turvallisuus on oikeistolle vain keppihevonen – miksi naisten hätä kelpaa vain maahanmuuttokeskustelun polttoaineeksi?
On hämmentävää seurata sitä kognitiivista dissonanssia, jota sosiaalinen media on pullollaan. Samat ihmiset, jotka maalailevat kauhukuvia kaduilla vaaniivista vieraista miehistä, nousevat takajaloilleen, kun markkinoille tulee naisille suunnattuja taksipalveluita. Naisille tarkoitettu taksi, jossa kuljettaja on nainen ja matkustaja saa tuntea olonsa turvalliseksi ilman pelkoa ahdistelusta, on saanut aikaan valtavan raivon aallon. Sitä kutsutaan miesten syrjimiseksi ja naurettavaksi vouhotukseksi.
Tämä reaktio paljastaa sen, mistä tässä kaikessa on oikeasti kyse. Oikeistolaista huutajaa ei kiinnosta se, miltä naisesta tuntuu kävellä pimeällä kadulla tai istua tuntemattoman miehen autoon kello kolmelta yöllä. Heitä kiinnostaa vain se, kuka pelon aiheuttaa. Jos ahdistelija on maahanmuuttaja, nainen on suojeltava uhri. Jos taas nainen haluaa suojautua yleisellä tasolla kaikelta miesten harjoittamalta väkivallalta ja häirinnältä, hän onkin yhtäkkiä miestenvihaaja tai feministi-öyhöttäjä.
Naisviha on Suomessa, kuten muuallakin, syvällä rakenteissa. Se ei ole mikään tuontitavara, vaikka niin halutaan uskotella. Tilastot lähisuhdeväkivallasta ja kotimaisesta häirinnästä ovat karua luettavaa, mutta ne eivät tunnu sopivan oikeiston narratiiviin. On helpompi osoittaa sormella ulkopuolista pelkoa kuin kohdata se tosiasia, että turvattomuus on arkipäivää tuhansille suomalaisille naisille aivan riippumatta siitä, kuka kulmilla liikkuu. Kun turvallisuudesta puhutaan vain maahanmuuton kautta, todelliset ongelmat lakaistaan maton alle. Silloin naisten kokemukset valjastetaan vain osaksi laajempaa vihapuhetta, eikä ketään oikeasti kiinnosta parantaa heidän asemaansa.
Taksiesimerkki on tässä kohtaa erinomainen indikaattori. Se on konkreettinen, markkinaehtoinen ratkaisu tarpeeseen, jota monet naiset ovat huutaneet vuosia. Sen sijaan, että tämä otettaisiin vastaan positiivisena kehityksenä, se nähdään hyökkäyksenä mieheyttä vastaan. Miksi näin on? Koska se antaa naisille toimijuutta. Oikeistolaisessa mielenmaisemassa nainen nähdään usein passiivisena objektina, jota vahvan miehen kuuluu suojella, yleensä toiselta mieheltä. Kun nainen päättääkin itse, miten hän itsensä suojaa ja kenen kyytiin nousee, suojelijan rooli murenee ja tilalle nousee defenssi.
On suorastaan irvokasta väittää olevansa huolissaan turvallisuudesta ja samaan aikaan vastustaa toimia, joilla sitä parannetaan. Jos naisten pelko on aitoa silloin, kun se liittyy maahanmuuttoon, sen täytyy olla aitoa myös silloin, kun se liittyy taksimatkoihin tai suomalaiseen kotiväkivaltaan. Tätä johdonmukaisuutta on kuitenkin turha odottaa tahoilta, joiden koko poliittinen identiteetti rakentuu vastakkainasettelun varaan.
Meidän on nähtävä tämän pelin läpi. Turvallisuuskeskustelu ei saa olla vain maahanmuuttopolitiikan jatke. On aika vaatia aitoa sitoutumista naisvihan kitkemiseen, oli tekijänä kuka tahansa. Jos oikeasti haluatte suojella naisia, aloittakaa kuuntelemalla heitä silloinkin, kun he kertovat ratkaisuista, jotka eivät sovi poliittiseen agendaanne. Mutta niin kauan kuin naisten turvallisuus on vain keino päästä lyömään vähemmistöjä, on kyseessä pelkkä säälittävä teatteri, jolla ei ole mitään tekemistä välittämisen kanssa.