Trump, imperialismi ja NATO: miksi Euroopan on herättävä Yhdysvaltojen vallankäytön todellisuuteen

04.01.2026
Maailmanpolitiikassa on hetkiä, jolloin yksittäinen uutinen paljastaa kokonaisen ajattelutavan. Donald Trumpiin liitetyt viimeisimmät lausunnot ja toimet, joissa Yhdysvallat esitetään avoimesti toisten valtioiden hallitsijana ja sotilaallisen voiman käyttäjänä omien etujensa ajamiseksi, ovat tällainen hetki. Kyse ei ole enää harkitsemattomasta retoriikasta tai provosoivasta tyylistä. Kyse on maailmankuvasta, jossa kansainvälinen oikeus, valtioiden itsemääräämisoikeus ja sääntöpohjainen järjestelmä nähdään esteinä eikä peruspilareina.


Trumpin toiminta ja puhe, erityisesti suhteessa Venezuelaan ja aiempiin ulkopoliittisiin linjauksiin, edustavat häikäilemätöntä imperialismia. Ajatus siitä, että Yhdysvallat voisi oikeuttaa sotilaallisen väliintulon, vallanvaihdon tai jopa toisen valtion johtajan sieppaamisen omien poliittisten ja taloudellisten intressiensä nimissä, on suora hyökkäys kansainvälisen järjestelmän ydintä vastaan. Vielä huolestuttavampaa on se, kuinka avoimesti tätä vallankäyttöä perustellaan ja normalisoidaan.


Trump ei ole vain yksittäinen poliitikko, vaan ilmentymä ajattelutavasta, jossa voima korvaa oikeuden. Hänen ulkopolitiikkansa punaisena lankana kulkee käsitys maailmasta nollasummapelinä, jossa vahvin ottaa ja heikommat sopeutuvat. Venezuelan kohdalla tämä näkyy räikeästi. Vaikka maan sisäinen tilanne on vakava ja hallinto autoritaarinen, mikään tästä ei anna ulkopuoliselle suurvallalle oikeutta toimia maailman poliisina, saati ryöstää luonnonvaroja tai sanella vallanvaihtoa sotilaallisin keinoin.


On tärkeää sanoa tämä selvästi. Demokratiaa ei voi tuoda pommeilla, eikä ihmisoikeuksia voi puolustaa rikkomalla kansainvälistä oikeutta. Historia on täynnä esimerkkejä siitä, miten Yhdysvaltojen sotilaalliset seikkailut ovat jättäneet jälkeensä kaaosta, epävakautta ja kärsimystä. Irak, Afganistan ja Libya eivät ole poikkeuksia vaan sääntöjä. Trumpin linja ei ole irti tästä jatkumosta, vaan sen kärjistymä.


Tämä kehitys pakottaa myös Euroopan ja Suomen katsomaan peiliin. Olemme NATO jäsenenä sotilasliitossa, jonka keskeinen toimija on Yhdysvallat. NATO jäsenyys perustuu ajatukseen yhteisestä puolustuksesta ja arvoista, joihin kuuluvat demokratia ja oikeusvaltioperiaate. Mutta mitä tapahtuu, kun liittokunnan voimakkain jäsen toimii näitä periaatteita vastaan? Voimmeko sulkea silmämme, jos liittolaisemme rikkoo kansainvälistä oikeutta räikeästi ja avoimesti?


NATO jäsenyys ei voi tarkoittaa kritiikitöntä lojaalisuutta. Jos Yhdysvallat Trumpin johdolla toteuttaa kyseenalaisia tai laittomia operaatioita, Euroopan maiden on uskallettava sanoa ei. Muuten NATOsta tulee väline, joka sitoo meidät mukaan politiikkaan, jota emme voi moraalisesti emmekä juridisesti puolustaa. Suomen turvallisuus ei saa perustua sokeaan riippuvuuteen yhdestä arvaamattomasta suurvallasta.


Euroopan strateginen autonomia ei ole enää akateeminen keskustelu vaan välttämättömyys. Meidän on rakennettava omaa puolustuskykyämme ja ulkopoliittista linjaamme niin, että voimme toimia itsenäisesti myös silloin, kun Yhdysvallat valitsee autoritaarisen ja aggressiivisen tien. Tämä tarkoittaa investointeja eurooppalaiseen puolustusteollisuuteen, tiiviimpää yhteistyötä EU maiden välillä ja ennen kaikkea poliittista rohkeutta asettaa rajat liittolaisillekin.

.


Trumpin kohdalla kritiikki ei ole mielipidekysymys vaan arvovalinta. Hyväksymmekö maailman, jossa suurvalta voi avoimesti ilmoittaa hallitsevansa toista maata, vai pidämmekö kiinni periaatteista, joihin rauha ja vakaus ovat vuosikymmeniä nojanneet? Jos annamme tämän ajattelun juurtua, avaamme oven maailmalle, jossa voima määrittää oikeuden ja pienet valtiot ovat pelinappuloita.
 

Suomen ja Euroopan on nyt tehtävä selväksi, että kansainvälisen oikeuden rikkominen ei ole hyväksyttävää, tekijästä riippumatta. Trumpin politiikka on vaarallista, lyhytnäköistä ja moraalisesti kestämätöntä. Se ei tuo turvallisuutta Yhdysvalloille, eikä varsinkaan maailmalle. Vahva arvopohja ei synny hiljaisuudesta vaan siitä, että uskallamme puolustaa oikeaa silloinkin, kun se on epämukavaa