​Tämä on järjestelmällistä vääryyttä, jossa tukea tarvitsevat nuoret jätetään yksin kasvottomien yhtiöiden armoille. Sosiaalinen media kaappaa nuoren herkästi silloin, kun taustalla on yksinäisyyttä tai turvattomuutta. Moni menee sovellukseen etsimään vertaistukea ja tullakseen kuulluksi, mutta kaupallinen algoritmi ottaa tästä kopin ja ohjaa käyttäjän haitallisen sisällön pariin, josta on todella vaikea päästä omin voimin pois. Alustojen omistajat ovat tienneet tämän jo kymmenen vuotta. He eivät silti muuta mitään, koska ruudun ääressä vietetty aika ja ihmisten pahoinvointi tuottavat heille rahaa. Euroopassa vanhemmat ovatkin jo kyllästyneet tähän ja alkaneet haastaa teknologiajättejä oikeuteen lastensa terveyden vaarantamisesta.

​Sairaalat ja lääkärit siirtävät vastuuta lainsäädännölle

​Kaikkein vaikeimmaksi tilanne menee silloin, kun tämä digitaalinen riippuvuus jatkuu psykiatrisen osastohoidon sisällä. Vaikeasti oireilevat nuoret tekevät ja katsovat videoita omasta sairaalavuoteestaan käsin. Kun nuori julkaisee materiaalia omasta pahoinvoinnistaan, sovellus palkitsee hänet huomiolla. Se voi sitoa oireet osaksi nuoren identiteettiä ja vaikeuttaa toipumista, mikä usein häiritsee osastolla tehtävää hoitotyötä.

​Tilanteessa katseet kääntyvät usein lääkäreihin ja hoitohenkilökuntaan, jotka kuitenkin vetoavat siihen, että he ovat täysin ilman työkaluja. Onkin syytä kysyä, onko lääkäreiden ja sairaalajohdon helpompi syyttää kankeaa lakia kuin etsiä luovia, ihmislähtöisiä keinoja nuorten tukemiseksi osastolla. Nykyinen laki suojelee potilaan itsemääräämisoikeutta, ja älypuhelimen ottaminen pois on byrokraattista. Lääkärit vaativat lakimuutosta, jotta älypuhelin voitaisiin vaihtaa vanhanaikaiseen näppäinpuhelimeen, jolloin yhteys läheisiin säilyisi ilman algoritmeja. Mutta pelkkä lakien taakse meneminen ja laitteiden kieltäminen ei ratkaise sitä, että hoitojärjestelmä ei tällä hetkellä pysty tarjoamaan nuorille riittävästi mielekästä tekemistä ja aitoa kohdatuksi tulemista digimaailman ulkopuolella.

​Kulissien takana pyörii raaka globaali riisto ja verovälttely

​Tässä kriisissä näkyy digitaalisen maailman kaikkein rumin puoli. Samaan aikaan kun suomalaiset nuoret maksavat somen käytöstä mielenterveydellään, taustalla häärii näkymätön ja huonosti palkattu työntekijöiden joukko. Teknologiajätit ulkoistavat kaikkein raaimman sisällön moderoinnin köyhiin kehittyviin maihin. Siellä työntekijät pakotetaan katsomaan tuntikausia väkivaltaa ja itsetuhoisuutta olemattomalla palkalla ja ilman mitään henkistä tukea. Järjestelmä siis riistää nuoria psyykkisesti ja kehittyvien maiden työntekijöitä taloudellisesti, ja kaikki voitot valuvat harvojen miljardöörien taskuihin.

​Tämä sama itsekkyys näkyy myös Suomen taloudessa. Osittain somesta johtuva mielenterveyskriisi kuormittaa hyvinvointialueitamme ja kasvattaa nuorisopsykiatrian jonoja, mutta TikTokin ja Metan kaltaiset yhtiöt kierrättävät voittonsa veroparatiisien kautta maksamatta Suomeen euroakaan veroa. Me veronmaksajat siis kuittaamme laskun näiden yhtiöiden aiheuttamista tuhoista, kun taas miljardituotot valuvat suoraan ulkomaille.

​Tarvitsemme järjestelmätason muutoksia ja somen ottamista yhteiseen valvontaan

​
Pelkkä sormen heristely tai vastuun kaataminen yksilöiden niskaan ei enää riitä, vaan meidän on pakko muuttaa koko järjestelmää. Tarvitsemme tiukan, valtion valvoman ikärajan sosiaaliseen mediaan. Australia on jo näyttänyt mallia kieltämällä somen alle 16-vuotiailta isojen sakkojen uhalla. Koska pelkät kiellot eivät riitä, yhteiskunnan on panostettava massiivisesti maksuttomiin, nuorille suunnattuihin harrastuksiin, nuorisotiloihin ja matalan kynnyksen kohtaamispaikkoihin. Kun nuorilla on todellisia, turvallisia ja eläviä yhteisöjä omassa arjessaan, tarve paeta kaupallisten sovellusten pariin vähenee luonnollisesti.

​Yhteiskunnan on pakko siirtyä puheista tekoihin myös rahassa ja laissa. Suomeen on saatava välitön digitaalinen mielenterveysvero, joka peritään suoraan näiden yhtiöiden täällä tekemästä liikevaihdosta. Nämä rahat on ohjattava suoraan nuorisopsykiatrian kriisijonojen purkamiseen ja nuorisotyöhön. Somejätit on laitettava maksamaan aiheuttamansa tuhot, ja niiden johtajat on asetettava henkilökohtaiseen rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos heidän sovelluksensa ajavat lapsia itsetuhoisuuteen. Jos yhtiöt eivät suostu muuttamaan toimintaansa turvalliseksi, meidän on uskallettava kieltää nämä alustat kokonaan tai otettava digitaalinen infrastruktuuri julkiseen omistukseen ja yhteiseen valvontaan.

​Me emme voi enää katsoa vierestä, kun kokonaisen sukupolven hyvinvointi murenee suuryhtiöiden rahastuksen takia. Kun vastakkain asetetaan suuryhtiöiden oikeus tehdä rahaa ja nuorten oikeus elää, valinnan pitäisi olla päivänselvä. Yhteiskunta, joka suojelee suuryhtiöiden voittoja omien lastensa hengen kustannuksella, on moraalisesti konkurssissa. Digikapitalismin valta on murrettava nyt, ennen kuin seuraava nuori hukkuu algoritmin syöttämään pimeyteen.