Tasa-arvon irvikuva: Suomi on naisille Euroopan vaarallisin maa
Puolet on joutunut parisuhteessaan henkisen väkivallan kohteeksi. Tämä ei ole marginaalinen tilastopoikkeama. Se on puolet väestöstä. Se on kansallinen häpeäpilkku, joka tapahtuu naapurissa, työpaikoilla ja kotien suljettujen ovien takana.
Vuonna 2025 Suomessa surmattiin ainakin 20 naista. Lähes poikkeuksetta tekijä oli puoliso, entinen kumppani tai muu läheinen. Lähes poikkeuksetta tekijä oli mies.
Hiljaisuus on miesten rikoskumppani
Kirjoitan tästä miehenä, koska hiljaisuus on osa väkivallan koneistoa. Meille opetetaan pienestä pitäen, että miehuus on kovuutta ja rakkautta saa kontrolloida. Nämä vinoutuneet asenteet eivät synny tyhjiössä; ne kasvavat kulttuurissa, joka kieltäytyy haastamasta miehiä.
Väkivallan pelko ei ole vain fyysinen uhka. Se on näkymätön vankila, joka kaventaa naisten elämää, loukkaa heidän itsemääräämisoikeuttaan ja estää heitä osallistumasta yhteiskuntaan täysivaltaisesti. Kyse on perustavanlaatuisesta vapaudesta: oikeudesta kävellä kadulla ilman pelkoa ja oikeudesta erota ilman kuolemanvaaraa.
Hallituksen leikkaukset ovat arvovalinta
Mitä me teemme tämän kriisin edessä? Meidän on puututtava kaveriporukan halventavaan puheeseen ja lopetettava vaikeneminen. Mutta yksilön vastuu ei riitä, jos valtio kääntää selkänsä.
Suomi rikkoo avoimesti kansainvälisiä velvoitteitaan. Istanbulin sopimus edellyttäisi meiltä vähintään 555 turvakotipaikkaa, mutta tällä hetkellä niitä on hävettävät 230. Samaan aikaan Orpon ja Purran hallitus leikkaa järjestöiltä, jotka tekevät lähes kaiken väkivaltaa ehkäisevän työn Suomessa.
Kun hallitus leikkaa turvasta, se tekee tietoisen valinnan. Se on valinta, joka jättää uhrit yksin ja palkitsee väkivallan tekijät hiljaisella hyväksynnällä. Tämä valinta maksaa ihmishenkiä.
Vaatimus muutoksesta
Oikeudenmukainen yhteiskunta ei säästä heikoimpien hengestä. Se rahoittaa turvakodit, kouluttaa poliisit tunnistamaan vaaran merkit ja varmistaa, ettei uhrin sanaa koskaan sivuuteta.
Haluan elää maassa, jossa tasa-arvo on tekoja, ei pelkkiä juhlapuheita. Siksi en suostu enää olemaan hiljaa. Jokainen mies, joka korottaa äänensä väkivaltaista kulttuuria vastaan, on osa ratkaisua. Emme tee sitä kehuja varten, vaan siksi, että se on sivistyneen yhteiskunnan vähimmäisvaatimus.