Tasa-arvo ei ole neuvottelukysymys – se on ihmisoikeus

15.03.2026
Tuen Pridea ja sateenkaariyhteisöä, koska ymmärrän, että tasa-arvo ei ole mielipideasia vaan perusvaatimus oikeudenmukaiselle yhteiskunnalle. Valkoisena heteromiehenä näen oman etuoikeuteni ja koen velvollisuudekseni käyttää ääntäni vähemmistöjen aseman parantamiseksi. On absurdia, että vuonna 2026 joudumme yhä käymään keskustelua siitä, kuka saa olla olemassa ja rakastaa ilman pelkoa. Kysynkin niiltä, jotka vastustavat Pride-aatetta: mitä se on teiltä pois, jos joku toinen on homo tai transihminen? Vastaus on, ettei se ole teiltä yhtään mitään. Kyse on pelkästä pelosta ja halusta pitää kiinni vanhentuneista hierarkioista, jotka vain ylläpitävät syrjintää.


​Tämä ymmärrys ei ole tullut itsestään. Olin kauan sitten typerä nuori, joka kannatti Perussuomalaisia – puoluetta, jonka retoriikka väheksyi vähemmistöjä ja ruokki vastakkainasettelua. Uskoin tuolloin niihin puheisiin, enkä nähnyt omien sanojeni ja ajatusteni seurauksia. Mitä enemmän olen kuitenkin kasvanut ja kohdannut ihmisiä, sitä enemmän olen ymmärtänyt, että aito tasa-arvo kuuluu kaikille. Löysin lopulta poliittisen kodin Vasemmistoliitosta, joka ajaa niitä samoja ihmisoikeusarvoja, joiden takana itse nykyään seison. Olen joutunut tekemään tiliä omien ennakkoluulojeni kanssa ja myöntämään, että hiljaisuus syrjinnän edessä on ollut omaa vastuutani. Haastankin nyt erityisesti muita heteromiehiä katsomaan peiliin: milloin viimeksi puutuit kaveriporukassa heitettyyn vähättelevään vitsiin tai kyseenalaistit opitut normisi?

​Aito tasa-arvo vaatii muutakin kuin sanahelinää; se vaatii aktiivista puuttumista syrjivään rakenteeseen. Olen päättänyt, että omat sosiaalisen median kanavani ovat jatkossa turvallisempia tiloja, joissa vihapuheelle ei ole sijaa. Piilotan jokaisen syrjivän kommentin, johon törmään, sillä väkivaltainen kieli ei ole keskustelua vaan vallankäyttöä, jota en suostu enää alustallani sietämään. Vastauksena niille, jotka vetoavat sananvapauteen: se ei tarkoita vapautta olla seuraamuksitta syrjivä tai vihamielinen. Vapaus ilmaisusta loppuu siinä kohtaa, kun se alkaa rajoittaa toisen oikeutta turvallisuuteen ja olemassaoloon.

​Vaikka en pysty valvomaan jokaista sekuntia reaaliajassa, otan vastuun siitä, että kanavani on paikka, jossa vähemmistöt voivat olla turvassa. Meidän on lopetettava neutraalina pysyminen, sillä hiljaisuus on aina valtaapitävien ja syrjinnän puolella. Otan mielelläni vastaan rakentavaa palautetta siitä, miten voin tehdä kanavistani vielä inklusiivisempia. Nyt on aika toimia, ei vain sanoa. Oletteko itse joutuneet pohtimaan omia ennakkoluulojanne samalla tavalla?

Share