Suomi väärällä tiellä: Hallituksen leikkauspolitiikka ajaa ihmiset ruokajonoihin ja murentaa hyvinvointivaltion

29.12.2025
Olen vihainen. En lievästi ärsyyntynyt, vaan aidosti raivoissani siitä, mihin suuntaan Suomea tällä hetkellä ajetaan. Meille toistellaan, että vaihtoehtoja ei ole, että on pakko leikata ja että talous pakottaa tekemään kipeitä päätöksiä. Mutta kun katsoo, keitä nämä päätökset satuttavat ja keitä ne suojelevat, on selvää, että kyse ei ole pakosta. Kyse on poliittisista valinnoista. Ja tämä hallitus on tehnyt valinnan heikompien kustannuksella.


Hallituksen leikkaukset kohdistuvat ihmisiin, joilla ei ole enää mitään leikattavaa. Pienituloiset, työttömät, sairaat ja yksinäiset ihmiset joutuvat maksamaan hintaa politiikasta, jota perustellaan kylmällä talouspuheella. Samalla hyvätuloisille jaetaan verohelpotuksia ja etuja, joita perustellaan kasvulla ja kannustavuudella. Tämä ei ole oikeudenmukaista. Tämä on tietoinen päätös lisätä eriarvoisuutta ja sysätä osa ihmisistä yhä syvempään ahdinkoon.


Erityisen huolestuttavaa ja suorastaan häpeällistä on se, että ruokajonot kasvavat ennätyksellisiksi. Se, että Hurstin kaltaisten toimijoiden ruoka-apuun jonotetaan enemmän kuin koskaan, ei ole merkki yhteisöllisyydestä tai vapaaehtoistyön voimasta. Se on hälytysmerkki. Se kertoo siitä, että yhteiskunta ei toimi. Se kertoo siitä, että perusturva ei riitä ja että yhä useampi ihminen ei selviä arjestaan ilman hyväntekeväisyyttä.


Ruokajonot eivät ole luonnonilmiö. Ne eivät ole sattumaa. Ne ovat seurausta poliittisista päätöksistä. Kun sosiaaliturvaa leikataan, asuminen kallistuu ja arjen kustannukset nousevat, ihmiset ajautuvat tilanteeseen, jossa ruoka on asia, josta joudutaan tinkimään. Se, että ihmiset joutuvat seisomaan pakkasessa jonottaakseen ruokaa, on suora osoitus hallituksen epäonnistumisesta.


Minua raivostuttaa se, miten normalisoitua tästä on yritetty tehdä. Ikään kuin olisi hyväksyttävää, että hyvinvointivaltiossa yhä useampi ihminen joutuu turvautumaan ruoka-apuun. Ikään kuin olisi jopa hienoa, että vapaaehtoiset paikkaavat valtion vetäytymistä vastuustaan. Hyväntekeväisyys ei voi eikä saa korvata toimivaa sosiaaliturvaa. Apu ei saa olla riippuvaista jonon pituudesta tai siitä, jaksaako joku tulla auttamaan.



Hallituksen politiikka vie Suomea kohti mallia, jossa ihmisarvo mitataan pärjäämisellä. Jos et pärjää, vika on sinussa. Tämä ajattelu on vaarallista ja väärää. Se murentaa yhteiskunnan perustaa ja lisää vastakkainasettelua. Kun ihmiset jätetään yksin, luottamus katoaa. Ja ilman luottamusta ei ole toimivaa yhteiskuntaa.


On turha väittää, että tämä kaikki olisi välttämätöntä. On olemassa vaihtoehtoja. On mahdollista tasapainottaa taloutta oikeudenmukaisesti. On mahdollista verottaa maksukyvyn mukaan. On mahdollista suojella heikoimpia ja silti rakentaa kestävää tulevaisuutta. Mutta se vaatii poliittista tahtoa ja arvopohjaa, jossa ihmisten hyvinvointi on tärkeämpää kuin ideologinen kuripolitiikka.


Suomen suunta on muutettava. Ja se on tehtävä nyt, ei joskus myöhemmin. Emme tarvitse yhteiskuntaa, jossa ruokajonot kasvavat ja köyhyys syvenee samalla kun hallitus puhuu vastuullisuudesta. Me tarvitsemme yhteiskunnan, jossa jokaisella on oikeus riittävään toimeentuloon ilman nöyryytystä. Yhteiskunnan, jossa kenenkään ei tarvitse jonottaa ruokaa selvitäkseen hengissä.


Minä en hyväksy tätä politiikkaa. En hyväksy leikkauksia, jotka ajavat ihmiset hätään. En hyväksy selityksiä, jotka eivät kestä moraalista tarkastelua. En hyväksy sitä, että Suomea viedään kohti hyväntekeväisyysyhteiskuntaa hyvinvointivaltion sijaan.

 

Suomi voi olla parempi kuin tämä. Mutta se ei tapahdu vaikenemalla. Se vaatii ääntä, suuttumusta ja vaatimusta todellisesta suunnanmuutoksesta. Nyt ei ole aika sopeutua. Nyt on aika vastustaa.

Share