Suomi osaksi Manner-Eurooppaa – Pohjoismainen ratayhteys on historian tärkein investointi

Milttonin julkaisema Nordic Capitals Railway -raportti nostaa esiin asian, josta minun mielestäni olisi pitänyt keskustella jo vuosikymmeniä sitten. Hanke yhdistäisi suurnopeusjunalla Helsingin, Tukholman ja Oslon. Kyseessä on kolme metropolialuetta, joissa asuu yli seitsemän miljoonaa ihmistä ja joiden taloudellinen painoarvo on valtava. Reitti kulkisi Turun ja Ahvenanmaan kautta merenalaista tunnelia pitkin Ruotsiin. Kustannusarvio on korkea ja aikataulu pitkä, mutta mielestäni oikea kysymys ei ole hankkeen hinta. Oikea kysymys on se, onko meillä todella varaa jättää tämä tekemättä.
 

​Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan vuonna 2022 muutti mielestäni Suomen logistisen aseman pysyvästi. Ennen sotaa merkittävä osa viennistämme kulki idän kautta ja hyödyimme sijainnistamme lentoliikenteen solmukohdassa. Nyt arviolta 97 prosenttia tavaraliikenteestämme kulkee Itämeren kautta. Koen, että meri on Suomelle tällä hetkellä sekä elämänlanka että suuri uhka. Juuri tästä syystä katson, että vaihtoehtoinen maayhteys länteen on meille välttämätön turvallisuustekijä.

​Samaan aikaan muu Eurooppa rakentaa ja integroituu. Esimerkiksi Tanskan ja Saksan välinen merenalainen tunneli valmistuu pian. Katson ihaillen Juutinrauman siltaa, joka on yhdistänyt Malmön ja Kööpenhaminan dynaamiseksi talousalueeksi. Olen huomioinut, että Malmön palkkataso nousi ja innovaatiot lisääntyivät sillan myötä merkittävästi. Minusta on huolestuttavaa, että Suomi on jäänyt odottamaan sivusta muiden rakentaessa yhteyksiä. Pelkään, että jokainen vuosi ilman päätöstä kasvattaa henkistä ja taloudellista etäisyyttämme muuhun Eurooppaan.

​Pidän tätä hanketta viime kädessä kysymyksenä tasa-arvosta. Minulle liikkuminen tarkoittaa vapautta. Nopea ja edullinen junayhteys mielestäni demokratisoi liikkumisen ja poistaa tarpeen kalliille lentolipuille. Uskon, että tämä poistaisi esteitä esimerkiksi suomalaisen opiskelijan tieltä, joka haluaa hakea töitä Tukholmasta. En halua, että suomalaiset työntekijät jäävät paikallisten työmarkkinoiden vangeiksi vain puutteellisten yhteyksien vuoksi.

​Uskon vahvasti niin sanottuun integraatiohyötyyn. Mitä laajemmalta alueelta yritykset voivat rekrytoida, sitä paremmin talous kasvaa. Mielestäni tämä ei hyödytä vain suuryrityksiä vaan erityisesti niitä yksilöitä, jotka tällä hetkellä asuvat väärässä paikassa suhteessa osaamiseensa. En näe tätä pelkkänä infrastruktuurina vaan mahdollisuutena luoda Pohjolaan maailman kilpailukykyisin työmarkkina-alue.

​Hanke on minulle myös arvovalinta ilmaston puolesta. Junaliikenne tuottaa vain murto-osan lentämisen päästöistä. Uskon, että jos matka-aika saadaan puristettua muutamaan tuntiin, lentäminen menettää houkuttelevuutensa luonnostaan. Pidän tätä välttämättömänä osana Euroopan ilmastotavoitteiden saavuttamista.

​Olen tietoinen argumentista, jonka mukaan hanke voitaisiin rahoittaa osittain puolustusmenoina. Vaikka pidän sotilaallista huoltovarmuutta tärkeänä, vastustan ajatusta siitä, että rakentaisimme rautateitä vain sotaa varten. Mielestäni ensisijainen tavoite on tehdä ihmisten arjesta ja liikkumisesta parempaa rauhan aikana. Puolustusnäkökulma on minulle vain lisäbonus eikä pääsyy.

​Suomalaisessa päätöksenteossa on mielestäni rakenteellinen ongelma. Liikennehankkeita tarkastellaan liian kapeasti pelkkinä tie- tai ratahankkeina, vaikka kyseessä on pääministeritason strateginen visio. Katson, että meiltä puuttuu se poliittinen tahto, joka loi Juutinrauman sillan. Minusta tuntuu, että odotamme infrastruktuurin ratkaisevan ongelmamme ilman, että meillä on selkeää visiota siitä, mitä haluamme olla.

​Muistelen J.V. Snellmania, joka vaati rautateitä jo 160 vuotta sitten vastustuksesta huolimatta. Hänellä oli visio, jota me tänä päivänä kiitämme. Mielestäni meillä on nyt kaikki tarvittava tieto edessämme, mutta meiltä puuttuu uskallus toimia. Jos emme tee päätöstä nyt, koen, että valitsemme tietoisesti Suomen kohtalon kuihtuvana reunamaana. Minä haluan valita toisin.