Suomi ajautuu EU:n tarkkailuluokkiin – Orpon hallituksen pallo karkasi käsistä ja seuraukset näkyvät jo arjessa

25.11.2025
Suomen taloudellinen ja sosiaalinen tila ovat nousseet tänään esiin poikkeuksellisella tavalla, kun EU-komissio asetti maan sekä talouden että sosiaalisen kehityksen tarkkailuluokille. Toinen näistä ei tullut yllätyksenä, mutta toinen on historiallisen raskas muistutus siitä, mihin suuntaan suomalainen yhteiskunta on liukumassa. Molemmat kertovat karulla tavalla hallituksen onnistumisista ja epäonnistumisista, ja tällä kertaa vaakakuppi kallistuu painavasti jälkimmäiseen. Näyttää siltä, että Petteri Orpon hallituksen pallo on karannut pahasti käsistä, eikä kyse ole enää pelkistä budjetin alijäämistä tai rakenteellisista ongelmista, vaan kokonaisen yhteiskuntamallin horjumisesta.

EU:n ilmoitus liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn käynnistämisestä oli odotettu, sillä velkaantuminen on paisunut ennätystasolle ja julkisen talouden alijäämä syvenee vuosi vuodelta. Tämä on ongelma, jonka olisi pitänyt olla hallituksen politiikan keskiössä, mutta toistaiseksi tulokset puhuvat puolestaan. Talouspolitiikan kärjiksi nimetyt kiristykset, leikkaukset ja veroratkaisut eivät ole taittaneet suuntaa, vaan päinvastoin kiristäneet talousrajoja ilman, että niiden rinnalla olisi ollut kasvua tukevaa politiikkaa tai investointeja tulevaisuuteen.

Taloudellinen tarkkailuluokka ei kuitenkaan ole koko kuvan synkin osa. EU-komission päätös nostaa Suomi yhdeksän jäsenmaan joukkoon, joissa sosiaalisen eriarvoisuuden kasvu muodostaa merkittävän riskin, on sekä historiallinen että hälyttävä. Listalle kuuluvat muun muassa Romania, Kreikka ja Bulgaria, maat joihin suomalaiset eivät ole tottuneet vertaamaan itseään sosiaalisen kehityksen näkökulmasta. Nyt Suomi seisoo samassa ryhmässä, ja tämä jos jokin kertoo, että yhteiskunnalliset rakenteet ovat repeämässä saumoistaan.

Komission raportin mukaan Suomi jää EU:n keskiarvon alapuolelle useissa hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden mittareissa. Nuorisotyöttömyys kasvaa, kokonais- ja työllisyysaste sakkaavat ja kotitalouksien ostovoima heikkenee. Erityisen huolestuttavana voidaan pitää sitä, että raportin mukaan 18–24-vuotiaiden koulupudokkaiden osuus on noussut ja Suomen terveydenhuoltojärjestelmän puutteet ovat niin suuria, että ne muodostavat kriittisen indikaattorin. Niiden suomalaisten määrä, jotka kokevat, etteivät saa riittäviä terveydenhuollon palveluja, on noussut ennätyslukemiin.

 


Tämä kaikki yhdessä osoittaa, että yhteiskunta kulkee väärään suuntaan kahdella yhtä aikaa etenevällä rintamalla. Toisaalta taloudellinen pohja rapautuu, ja toisaalta ihmisten hyvinvointi murenee. Nämä eivät ole erillisiä ongelmia, vaan toisiaan vahvistavia ilmiöitä. Kun taloudellinen epävarmuus lisääntyy ja palveluiden saatavuus heikkenee, ihmisten luottamus tulevaisuuteen ja instituutioihin horjuu. Suomi on ollut tunnettu vakaudesta ja siitä, että jokainen pärjää ja pääsee tarvittaessa avun piiriin. Nyt tuon mallin peruskiviä nakertavat sekä taloudelliset rakenteet että hallituspolitiikan valinnat.

Orpon hallituksen linja on ollut korostetun yksipuolinen. Säästöjä ja leikkauksia on vyörytetty sosiaaliturvaan, koulutukseen ja julkisiin palveluihin, aina sillä argumentilla, että taloutta on pakko tasapainottaa. Samalla kuitenkin on jätetty käyttämättä mahdollisuus luoda kasvua, investoida osaamiseen ja vahvistaa niitä palveluja, jotka ehkäisevät sosiaalisten ongelmien pahenemista. Kun turvaverkkoja heikennetään samanaikaisesti kun ihmisten arki kallistuu ja terveyspalvelut ruuhkautuvat, kokonaiskuva muuttuu nopeasti synkäksi.

Tästä näkökulmasta katsottuna eilisen komission raportti ei ole vain tekninen huomio EU:n papereissa. Se on punainen varoitusvalo, joka kertoo, että Suomen suunta ei ole kestävä. Kun Suomi putoaa pois EU:n keskiarvosta niin monella sosiaalisen kehityksen mittarilla, kyse ei enää ole yksittäisistä ongelmista vaan laajemman hyvinvointiyhteiskunnan perustan rapautumisesta.

Omasta näkökulmastani tilanne näyttää sellaiselta, että hallituksen täytyy viimein myöntää todellisuus. Politiikka, joka perustuu yksinomaan leikkauksiin ja talouden kiristämiseen, ilman kasvua ja hyvinvointia tukevia toimia, ei johda vakauteen vaan syvenevään epävarmuuteen. Suunnanmuutos on välttämätön, ja se on tehtävä nopeasti, ennen kuin hyvinvoinnin ja tasa-arvon eroosio muuttuu pysyväksi.

Suomella on edelleen mahdollisuus kääntää kurssi ja palauttaa luottamus siihen, että hyvinvointiyhteiskunta toimii kaikkien hyväksi. Se vaatii poliittista rohkeutta ja kykyä katsoa numeroiden taakse ihmisten arkeen. Ennen kaikkea se vaatii sen tunnustamista, että nykyinen kurssi ei ole toiminut. Ja juuri siihen hallituksen olisi nyt syytä pysähtyä, ennen kuin pallo vierii lopullisesti ulottumattomiin.

Share