Suomen suunta muuttuu vain aidolla arvovalinnalla eikä kompromissien kehällä

Suomi seisoo tällä hetkellä historiallisessa risteyksessä, jossa tehdyt poliittiset päätökset jättävät jälkiä vuosikymmeniksi eteenpäin. Orpon ja Purran hallituskausi on ollut poikkeuksellisen raju hyökkäys suomalaisen hyvinvointivaltion ydintä vastaan. Olemme nähneet, kuinka sosiaaliturvasta on leikattu tavalla, joka on ajanut kymmeniä tuhansia ihmisiä – mukaan lukien yli kymmenen tuhatta lasta – köyhyysrajan alapuolelle. Nämä päätökset eivät ole olleet välttämättömyyksiä, vaan tietoisia arvovalintoja, joilla on rahoitettu hyvätuloisten veronkevennyksiä heikko-osaisten kustannuksella. Tämän suunnan korjaaminen vaatii niin valtavan määrän työtä ja poliittista tahtoa, ettei siihen riitä perinteinen kompromissipolitiikka.

Monet tuijottavat toiveikkaina kohti seuraavia vaaleja ja mahdollisia uusia hallituspohjia, mutta realismi on paikallaan. On vaarallista tuudittautua ajatukseen, että pelkkä SDP:n suurin puolue -asema palauttaisi Suomen ennalleen, jos hallituskumppaneina toimivat Kokoomus ja Keskusta. Politiikan tarkkailijana ja kansalaisena on vaikea välttyä havainnolta, että SDP:n nykyinen linja Antti Lindtmanin johdolla on muuttunut selvästi pragmaattisemmaksi ja keskihakuisemmaksi verrattuna Sanna Marinin kauteen. Lindtmanin puheet talouskurista ja viestit valmiudesta yhteistyöhön oikeiston kanssa herättävät perustellun pelon siitä, että luvassa on jälleen ”sinipunaa” – hallitusyhteistyötä, jossa vasemmistolaiset arvot vesitetään talouskurin ja oikeistolaisen markkinapuheen alttarilla.

Historia on opettanut, että kun SDP ja Kokoomus istuvat samassa hallituksessa, lopputuloksena on usein kompromisseja, joissa heikoimmassa asemassa olevat eivät voita. Jos seuraava hallitus koostuu SDP:sta, Kokoomuksesta ja Keskustasta, tuloksena on todennäköisesti politiikkaa, joka kyllä pysäyttää pahimmat uudet leikkaukset, mutta ei kykene perumaan jo tehtyjä tuhoja. Orpon hallituksen jättämien vaurioiden paikkaaminen vaatii aktiivista tuloerojen kaventamista, veropohjan tiivistämistä ja massiivisia panostuksia palveluihin. Kokoomus ei tule koskaan suostumaan sellaiseen verotuksen oikeudenmukaisuuteen, jossa suurituloiset ja varallisuus osallistuisivat talkoisiin niiden ihmisten rinnalla, joilta on viety asumistuet ja työttömyysturvan suojaosat.

​

Tässä tilanteessa Vasemmistoliitto on ainoa poliittinen voima, joka tarjoaa aidon ja tinkimättömän vaihtoehdon. Vasemmistoliiton nousu seuraavaksi pääministeripuolueeksi ei ole vain puoluepoliittinen tavoite, vaan välttämättömyys yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden palauttamiseksi. Meillä ei ole varaa tehdä liikaa kompromisseja, koska jokainen periksi annettu euro on pois lapsiperheen ruokapöydästä tai nuoren mielenterveyspalveluista. Vasemmistoliiton linja on selkeä: taloutta ei tasapainoteta kurjistamalla niitä, joilla on jo valmiiksi vähiten, vaan varmistamalla, että yhteiskunnan vahvimmat hartiat kantavat vastuunsa.