Suomen ei pidä olla Yhdysvaltojen etäohjattava liittolainen – Eurooppalainen omavaraisuus on turvallisuutemme perusta
01.02.2026
Suomen turvallisuuspoliittinen suunta on viime vuosina muuttunut huolestuttavalla tavalla. Päätöksiä tehdään nopeasti, kritiikittömästi ja lähes automaattisesti Yhdysvaltojen toiveita myötäillen. Kun Washington puhuu, Helsinki kuuntelee. Kun Yhdysvallat linjaa, Suomen hallitus seuraa perässä. Tästä kehityksestä on tullut uusi normaali, ja juuri siksi se on vaarallinen. Turvallisuus ei synny kuuliaisuudesta, vaan itsenäisyydestä. Tämä perusajatus näyttää unohtuneen Petteri Orpon hallitukselta kokonaan.
F-35-hävittäjähankinta on konkreettinen esimerkki siitä, miten pitkälle tämä alistumisen politiikka on viety. Kyse ei ole vain hävittäjistä tai puolustuskyvystä, vaan vallasta ja päätösoikeudesta. Kun Suomi sitoo puolustuksensa yhdysvaltalaiseen asejärjestelmään, se sitoo samalla kätensä kriisitilanteessa. Käyttöoikeudet, huolto, ohjelmistopäivitykset ja varaosat ovat kaikki Yhdysvaltojen kontrollissa. Maa, joka ei hallitse aseitaan, ei hallitse kohtaloaan. Silti hallitus vaikenee tästä riippuvuudesta tai vähättelee sitä tarkoituksella.
Luottamus Yhdysvaltoihin ei ole enää itsestäänselvyys. Maan sisäpoliittinen tilanne on arvaamaton, ja ulkopolitiikka ailahtelevaa. Yhdessä vaalissa valitaan presidentti, joka vannoo liittolaisten nimeen, seuraavassa sellainen, joka on valmis hylkäämään heidät hetkessä. Pienen maan kannalta tämä on kohtalokas riski. Suurvallat ajavat aina ensisijaisesti omia etujaan, eikä Suomi ole niissä laskelmissa koskaan etusijalla. Tästä huolimatta Orpon hallitus rakentaa Suomen turvallisuuspolitiikan oletukselle, että Yhdysvallat on aina luotettava ja ennustettava kumppani. Se ei ole realismia, vaan sinisilmäisyyttä.
Taloudellisesti F-35-hankinta on järkyttävä. Yli kymmenen miljardin euron kustannus ei ole vain puolustusmeno, vaan poliittinen arvovalinta. Samalla kun hallitus leikkaa sosiaaliturvaa, koulutusta ja terveydenhuoltoa, se sitoutuu yhteen historian kalleimmista asehankinnoista. Velkaantuminen ei ole turvallisuusstrategia, mutta juuri siltä hallituksen linja näyttää. On vaikea välttyä ajatukselta, että kyse on enemmän poliittisesta uskollisuuden osoituksesta Yhdysvalloille kuin aidosta huolesta Suomen kokonaisturvallisuudesta.
Puolustuspoliittisesti hankintaa on perusteltu väitteellä, että F-35 edustaa maailman huippua. Tekninen kehittyneisyys ei kuitenkaan yksin ratkaise sodankäynnin tulevaisuutta. Uhat muuttuvat nopeasti. Kyberhyökkäykset, droonit, pitkän kantaman ohjukset ja hybridivaikuttaminen vaativat monipuolisia ja joustavia ratkaisuja. Yhden äärimmäisen kalliin järjestelmän varaan rakentaminen kaventaa puolustuksen liikkumavaraa ja sitoo resursseja vuosikymmeniksi. Se on strateginen lukkiutuminen, josta irtautuminen myöhemmin on lähes mahdotonta.
Eurooppalainen vaihtoehto on jätetty häpeällisen vähälle huomiolle. Euroopan unionissa olisi mahdollisuus kehittää yhteistä puolustustuotantoa, teknologista osaamista ja strategista autonomiaa. Eurooppalainen tuotanto on eurooppalaista turvaa, mutta tätä näkökulmaa Orpon hallitus ei halua nostaa esiin. Sen sijaan katse pysyy visusti Atlantin takana, ikään kuin Eurooppa olisi vain sivustakatsoja omassa turvallisuudessaan. Tämä on lyhytnäköistä politiikkaa, joka heikentää sekä taloudellista että poliittista itsenäisyyttä.
Hallituksen ongelma ei ole tiedon puute, vaan tahdon puute. Orpon hallitus on valinnut linjan, jossa Suomen rooli on totella ja sopeutua. Kritiikki kuitataan vastuuttomuutena tai turvallisuusuhkana, vaikka todellisuudessa kyse on demokraattisesta keskustelusta ja vaihtoehtojen punnitsemisesta. Itsenäisyys ei ole menneisyyden muisto, vaan tulevaisuuden ehto, ja juuri siksi hallituksen toimia on voitava arvostella kovin sanoin.
F-35-hankinnan uudelleenarviointi ei olisi heikkouden merkki, vaan vastuullisuutta. Turvallisuuspolitiikan tulee perustua omiin tarpeisiin, omaan päätösvaltaan ja pitkäjänteiseen ajatteluun, ei suurvallan miellyttämiseen. Suomen on aika lakata olemasta Yhdysvaltojen etäohjattava liittolainen ja ryhtyä aidosti itsenäiseksi toimijaksi. Se vaatii rohkeutta sanoa ei, mutta juuri siitä todellinen turvallisuus alkaa.