​Samaan aikaan netissä pyörii väsynyt keskustelu siitä, miten "valkoinen kristitty heteromies on nykyään se kaikkein syrjityin ryhmä". Mennäänpä suoraan asiaan: tämä uhriutuminen on täyttä humpuukia ja vaarallista huomion siirtämistä pois todellisesta ongelmasta. Nettipalstoilla huudeltu miesviha voi herättää ärsytystä, mutta naisviha ja parisuhteissa kytevä alistaminen tappavat ihmisiä joka vuosi. Se on se kylmä fakta, jota emme voi paeta.

​Lopetetaan selittely – kaveria ei jätetä, mutta kaverin teot pitää uskaltaa tuomita

​Aina kun tästä aiheesta puhutaan, meillä miehillä on tapana vetää suojakilvet esiin. Huudellaan puolustukseksi "mutta eivät kaikki miehet" tai aletaan selitellä, että osaavat ne naisetkin. Tuollainen reaktio on pelkurimaista ja lapsellista vastuun pakoilua.

​Ei kukaan väitäkään, että jokainen meistä olisi väkivaltainen. Mutta me olemme kollektiivisesti luomassa ja ylläpitämässä sitä kulttuuria, jossa tämä paska pääsee tapahtumaan.

​Kun katsot kaverisi mustasukkaisuutta sormien läpi, naurahdat mauttomalle vitsille saunassa tai olet hiljaa, kun huomaat jonkun kohtelevan kumppaniaan huonosti, olet mukana hiljaisessa hyväksynnässä. Jos emme aktiivisesti asetu väkivaltaista ja alistavaa käytöstä vastaan, olemme osa sitä.

​Hauras ego naamioidaan suojeluksi

​Nykypäivän seurusteluväkivalta ei ole pelkästään fyysistä. Se on usein digitaalista kyttäämistä: tyttöystävän sijainnin seuraamista, viestien lukemista salaa ja kaverisuhteiden rajoittamista. Ja tiedättekö mitä? Se ei ole mitään kumppanista huolehtimista tai rakkautta. Se on säälittävää ja noloa heikkoutta, joka kertoo vain ja ainoastaan omasta hauraasta egosta ja syvästä epävarmuudesta.

​Samaan aikaan moni mies valittaa yksinäisyyttä ja syyttää siitä feminismiä. Mutta totuus on, että olemme itse rakentaneet oman vankilamme. Miesten pahoinvointi johtuu usein siitä, että yritämme väkisin pitää kiinni jostain vanhanaikaisesta ja ahtaasta miehen mallista, jossa tunteita ei osata käsitellä muuten kuin vihana tai kontrollina. On turha syyttää muita siitä, jos oma henkinen työkalu pakki on tyhjä.

​Kun järjestelmä pettää, tarvitaan radikaaleja tekoja

​Tämä ongelma ulottuu tietysti myös rakenteisiin. Kun yhteiskunnassa leikataan sosiaalipalveluista, kriisihoidosta ja nuorten tuesta, jätetään haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset yksin. Ei ole oikein, että naisten ja nuorten turvallisuudesta säästetään samaan aikaan, kun rikkaiden verohelpotuksia suojellaan.

​Koska tilanne on mennyt näin pitkälle, tarvitsemme oikeasti kovia ja suoria ratkaisuja:

• ​Naismurha omaksi rikosnimikkeekseen laissa. Kun nainen tapetaan sukupuolensa tai parisuhteen valtasuhteiden takia, sen taustalla on järjestelmällinen viha. Oikeusjärjestelmän on tunnustettava tämä erillisenä, ankarasti rangaistavana rikoksena.
• ​Edullisia tai ilmaisia asuntoja nuorille. Kukaan ei saa jäädä asumaan väkivaltaisen kumppanin kanssa vain siksi, ettei ole varaa muuttaa omaan kotiin. Valtion on taattava nuorille mahdollisuus itsenäistymiseen.
• ​Turvakotien rahoitus kuntoon miljonääriverolla. Perustetaan kattava ja täysin ilmainen kriisiverkosto, jonka viulut maksetaan verottamalla suuryritysten voittoja ja jättiomaisuuksia.
• ​Pakollinen kasvuohjelma kouluun pojille ja miehille. Meidän on opetettava nuorille pojille alusta asti, mitä suostumus, tasa-arvo ja omien tunteiden terve käsittely tarkoittavat.

​Katsotaan peiliin, veljet

​Puhutaan nyt ihan suoraan, mies miehelle. Meillä on peiliin katsomisen paikka. On älyttömän helppoa pestä kätensä tästä kaikesta ja ajatella, ettei asia kuulu minulle, koska en itse satuta ketään. Mutta jos katsot vierestä, kun kaverisi alistaa tyttöystäväänsä, tai jos pysyt hiljaa silloin, kun pitäisi puhua suu puhtaaksi, olet mukana pyörittämässä tätä kehää.

​Naisviha ei ole mikään sosiaalisen median trenditermi tai kaukainen käsite. Se on karua todellisuutta, joka rikkoo ihmisiä joka päivä. Meidän velvollisuutemme miehinä on lopettaa selittely, niellä ylpeytemme ja ottaa vastuu omasta tontistamme. Miehyys ei ole valtaa, pelkoa tai toisen omistamista. Se on kykyä kunnioittaa, kuunnella ja astua syrjään silloin, kun oma ego meinaa mennä muiden turvallisuuden edelle. Aloitetaan se muutos itsestämme – nyt heti.