Rasismille ei ole tilaa – eikä hallituspuolueelle, joka sitä normalisoi
15.12.2025
Rasismille ei ole tilaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä ei ole iskulause vaan periaate, jonka tulisi ohjata kaikkia vallankäyttäjiä ja puolueita. Kun puolue normalisoi tai vähättelee rasistista puhetta, se ei ainoastaan loukkaa yksittäisiä ihmisiä, vaan rapauttaa koko yhteiskunnan moraalista perustaa. Tässä suhteessa Perussuomalaiset ovat epäonnistuneet toistuvasti, eikä kyse ole yksittäisistä lipsahduksista tai väärinymmärryksistä, vaan pitkästä linjasta.
Poliittisella vastuulla on merkitystä. Kun kansanedustajat ja puoluejohto puhuvat, he eivät tee sitä kahvipöydässä vaan asemasta, jossa sanat muuttuvat teoiksi. Puhe muovaa ilmapiiriä, ilmapiiri vaikuttaa asenteisiin ja asenteet näkyvät arjessa kouluissa, työpaikoilla ja kaduilla. Kun rasistisia vihjauksia selitellään huumorina tai kielikuvina, viesti on selvä: rajat ovat liukuvat ja loukkaaminen on sallittua. Tämä on vaarallinen tie.
Perussuomalaisten kohdalla huolestuttavaa ei ole vain yksittäisten edustajien kielenkäyttö, vaan puolueen tapa reagoida kritiikkiin. Anteeksipyynnöt, jos niitä esitetään, jäävät usein onttoiksi. Ne eivät johda johdonmukaisiin seuraamuksiin eivätkä aitoon itsereflektioon. Sen sijaan nähdään uhriutumista, syyttelyn kääntämistä ja kritiikin leimaamista ajojahdiksi. Tällainen toimintamalli ei katkaise ongelmaa, vaan ruokkii sitä.
On myös vastuutonta vähätellä sitä, miten Suomen maine rakentuu. Suomi on pieni maa, joka elää luottamuksesta, yhteistyöstä ja avoimuudesta. Kun hallituspuolueen edustajien rasistinen puhe nousee kansainvälisiin otsikoihin, vaikutukset eivät rajoitu mielipidepalstoille. Ne heijastuvat matkailuun, investointeihin ja siihen, millaisena kumppanina Suomi nähdään. Tätä ei voi kuitata sanomalla, että ulkomaalaiset eivät ymmärrä suomalaista huumoria. Kyse on perusarvoista.
Erityisen vakavaa on se, millaisen esimerkin aikuiset vallankäyttäjät antavat lapsille ja nuorille. Kun julkisessa keskustelussa sallitaan pilkka, ulkonäön kommentointi ja ihmisryhmien niputtaminen, se valuu väistämättä koulujen arkeen. Kiusaaminen ei synny tyhjiössä. Se saa oikeutuksensa siitä, mitä ympäröivä yhteiskunta hyväksyy. Jos eduskunta näyttää vihreää valoa syrjivälle puheelle, emme voi teeskennellä yllättyneitä seurauksista.
Perussuomalaisten puolustajat vetoavat usein sananvapauteen. Sananvapaus on demokratian kulmakivi, mutta se ei tarkoita vapautta vastuusta. Vapaa sana ei ole vapaa loukkaamaan ilman seuraamuksia, varsinkaan silloin kun puhuja edustaa valtaa. Demokratia ei ole vain oikeus puhua, vaan myös velvollisuus kuunnella ja korjata kurssia, kun sanat satuttavat ja sulkevat ulos.
On myös syytä kysyä, millaista Suomea Perussuomalaiset rakentavat. Onko se maa, jossa ihmiset arvioidaan nimen, ihonvärin tai oletetun taustan perusteella? Vai maa, jossa jokaisella on mahdollisuus kuulua ja osallistua? Kansallinen yhtenäisyys ei synny sulkemalla ovia, vaan rakentamalla luottamusta. Pelon ja vastakkainasettelun politiikka on lyhytnäköistä, eikä se tarjoa ratkaisuja niihin todellisiin haasteisiin, joita Suomi kohtaa.
Kritiikki Perussuomalaisia kohtaan ei ole hyökkäys yksittäisiä äänestäjiä vastaan. Se on vaatimus paremmasta politiikasta. Puolueilla on valta ja vastuu linjata toimintansa niin, että se kunnioittaa ihmisarvoa. Kun tämä vastuu laiminlyödään, on kansalaisyhteiskunnan tehtävä sanoa ääneen, että näin ei käy.
Rasismille ei ole tilaa, ei eduskunnassa, ei hallituksessa eikä arjessa. Tämä on raja, jota ei pidä hämärtää. Suomen tulevaisuus ei rakennu halveksunnan varaan, vaan oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja vastuun. On aika vaatia, että myös Perussuomalaiset ottavat tämän tosissaan, eivät sanoissa vaan teoissa.