Rasismi, äärivasemmisto ja totuus: Miksi poliittinen rehellisyys pelottaa?

15.03.2026
Nykyisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa omien arvojen takana seisominen on muuttunut harvinaiseksi. Erityisen selkeästi tämä näkyy rasistisen puheen kohdalla, jossa rasismi verhotaan usein ”huoleksi”, ”sanavapaudeksi” tai ”realismiksi”. On hämmentävää seurata, kuinka rasistisia näkemyksiä suoltavat henkilöt kieltäytyvät myöntämästä maailmankuvaansa edes itselleen. Kun kyseinen retoriikka kohdataan kritiikillä, reaktio on poikkeuksetta välitön hyökkäys ja uhriutuminen. Vaikka rasismin avoin myöntäminen ei poistaisi aatteen tuhoisuutta, se olisi vähintäänkin askel kohti rehellisempää yhteiskunnallista keskustelua.


​Itse valitsen toisen tien. Ilmoittaudun avoimesti äärivasemmistolaiseksi ja vahvaksi antikapitalistiksi, enkä pelkää näitä leimoja. Äärivasemmistolaisuus on monelle pelottava termi vain siksi, että se haastaa vallitsevan epäoikeudenmukaisuuden perusteellisesti. Se ei tyydy pintapuoliseen kosmetiikkaan tai maltilliseen sovitteluun, vaan vaatii järjestelmällisiä muutoksia, jotka purkavat eriarvoisuutta juuriaan myöten. Minun tavoitteeni on selkeä: haluan sosialismin Suomeen.

​Äärivasemmistolaisen politiikan ytimessä on periaate, jonka mukaan ihmisarvo ei ole kauppatavaraa. Nykyinen järjestelmämme on epäonnistunut, sillä se asettaa pääoman ihmisyyden edelle. Kun asumisen hinta karkaa työssäkäyvien ulottumattomiin samalla kun suuryritykset takovat ennätystulosta, kyse ei ole markkinoiden oikuista vaan poliittisista valinnoista. Radikaali vasemmistolaisuus asettaa tavoitteeksi maailman, jossa perustarpeet kuten asuminen, koulutus ja terveydenhuolto kuuluvat jokaiselle ihmiselle varallisuudesta riippumatta.

​Tämä aate ei myöskään kaihda rakenteiden nimeämistä. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus ei ole sattumaa, vaan seurausta päätöksistä ja valtasuhteista, jotka hyödyntävät etuoikeutettuja väestön enemmistön kustannuksella. Kun vastassa on järjestelmä, joka suosii harvoja, sovitteleva politiikka on vain hidaste. Muutos vaatii päättäväisyyttä ja kykyä nimetä ne voimat, jotka ylläpitävät tätä tilaa.

​Maailma tarvitsee ihmisiä, jotka uskaltavat seistä aatteidensa takana silloinkin, kun se aiheuttaa muissa epämukavuutta. On aika lopettaa teeskentely ja kohdata todellisuus sellaisena kuin se on. Kysymys ei ole siitä, miltä politiikka tuntuu, vaan siitä, miten se parantaa heikoimmassa asemassa olevien elämää. Meidän on vaadittava yhteiskuntaa, joka palvelee ihmisiä eikä päinvastoin. Valinta on tehtävä nyt: jatkammeko nykyistä epäoikeudenmukaisuutta, vai uskallammeko rakentaa järjestelmän, jossa jokainen ihminen on todella vapaa?

Share