Purran pakkotyölista paljastui – onko Suomeen syntymässä uusi halpatyöluokka?
Kun ministeri puhuu ”yksinkertaisista tehtävistä”, jotka eivät muka vie keneltäkään oikeaa työtä, hän paljastaa samalla oman halveksuntansa työtä tekeviä ihmisiä kohtaan. Mitä ovat nämä työt, joilla ei ole markkina-arvoa, mutta joita pitäisi silti teettää pakolla? Jos työ on tekemisen arvoista, siitä pitää maksaa palkkaa, jolla tulee toimeen. Purran visio on luoda Suomeen rinnakkaiset halpatyömarkkinat, joissa perus- ja ihmisoikeudet ovat kauppatavaraa. Tällainen polkuhintaisen pakkotyön malli murentaa koko suomalaisen sopimusyhteiskunnan pohjaa. Se on vaarallinen ennakkotapaus, joka alkaa maahanmuuttajista, mutta kuka uskoo sen pysähtyvän siihen? Seuraavaksi vuorossa ovat pitkäaikaistyöttömät, nuoret ja muut haavoittuvassa asemassa olevat.
Hallituksen retoriikka on muutenkin täynnä tahallista sumutusta. Purra tykkää viitata Tanskan malliin ikään kuin se tukisi hänen kurjistamispolitiikkaansa. Totuus on kuitenkin se, että Tanskan järjestelmä nojaa vahvaan ansioturvaan, massiivisiin panostuksiin koulutukseen ja todellisiin työllistämispalveluihin. Samaan aikaan kun meidän hallituksemme haikailee Tanskan kurin perään, se leikkaa Suomesta juuri ne työkalut, joilla ihmiset oikeasti työllistyvät. Palkkatuesta on nipistetty, työttömyysturvan suojaosat on pyyhitty pois ja kuntien kotouttamisresurssit huutavat tyhjyyttään. On pelkkää kyynistä teatteria vaatia ihmisiltä mahdottomia samalla kun heiltä viedään tikapuut alta.
Erityisen huolestuttavaa on se, miten hallitus on ottanut maalitaulukseen vapaan sivistystyön. Kansanopistot, kansalaisopistot ja kesäyliopistot ovat vuosikymmeniä olleet kotoutumisen ja suomen kielen oppimisen selkäranka. Nyt hallitus on tuomassa esitystä, joka käytännössä romuttaisi tämän kentän rahoituksen ja toimintamahdollisuudet. Se on täysin järjetöntä. Jos haluamme, että ihmiset kiinnittyvät osaksi yhteiskuntaa, kieli ja sivistys ovat avaimia siihen. Mutta ehkäpä hallituksen tavoite ei olekaan onnistunut kotoutuminen? Vaikuttaa pikemminkin siltä, että tarkoituksena on tietoisesti luoda epäonnistumisia, jotta voidaan myöhemmin syyttää yksilöitä ja lietsoa rasistisia asenteita poliittisen kannatuksen toivossa.
Tämä sama välinpitämättömyys heijastuu myös hallituksen ”ponnettomaan” ilmasto- ja energiastrategiaan. On käsittämätöntä, että aikana, jolloin elämme keskellä ekologista hätätilaa, hallitus tuo eduskuntaan paperin, joka on lähinnä toiveajattelua ilman konkreettisia tekoja. He tuntuvat laskevan sen varaan, että muut EU-maat epäonnistuvat myös, jolloin Suomenkaan ei tarvitse kantaa vastuutaan. Se on vastuutonta politiikkaa, joka jättää laskun tuleville sukupolville. Ilmasto- ja ympäristöpolitiikan pitäisi olla kaiken päätöksenteon keskiössä, eikä mikään sivuhuomautus, joka lakaistaan maton alle heti kun se vaatisi jotain muuta kuin juhlapuheita.
Kun katsomme tätä kokonaisuutta, on selvää, että hallitus käy ideologista sotaa heikoimmassa asemassa olevia vastaan. Samalla kun rikkaimmille jaetaan veronkevennyksiä, pienituloisten elämästä tehdään jatkuvaa selviytymistaistelua ja kyykyttämistä. Tällainen politiikka ei ainoastaan lisää köyhyyttä, vaan se murentaa yhteiskunnan eheyttä ja luottamusta. Meillä ei ole varaa antaa Suomen muuttua maaksi, jossa ihmisarvo on sidottu markkina-arvoon tai jossa hätää kärsiviä käytetään halpatyövoimana vailla oikeusturvaa.
Onkin korkea aika herätä vaatimaan todellista oikeudenmukaisuutta. Me tarvitsemme politiikkaa, joka uskaltaa puuttua tuloerojen kasvuun, suojelee luontoa ja takaa jokaiselle mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään ja työhön – sellaiseen työhön, josta saa oikeaa palkkaa ja jota tehdään omasta tahdosta, ei pakon edessä. Orpon ja Purran linja on tullut tiensä päähän jo ennen kuin se on kunnolla edes alkanut. On aika palata politiikkaan, jossa ketään ei jätetä oman onnensa nojaan ja jossa solidaarisuus on juhlapuheita suurempi voima.