Puolustusmenojen kasvu ja sosiaalileikkaukset – Kuka maksaa Nato-Suomen turvallisuuden?
Puolustusmenojen kehitys: Leikkauksista nopeaan kasvuun
Suomessa on pitkään uskottu, että puolustuksesta on huolehdittu aina esimerkillisesti. Todellisuudessa puolustusmenoja leikattiin merkittävästi vuosina 2012–2015, jolloin ne laskivat 1,4 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Nykyinen menojen raju kasvu onkin osittain vastaus näihin menneisiin rahoitusvajeisiin.

Nato-jäsenyyden myötä Suomi on sitoutunut pitämään puolustusmenot korkealla tasolla pysyvästi. Tämä sitoo valtion varoja vuosikymmeniksi eteenpäin ja vähentää rahaa muualta. Keskeinen kysymys onkin, miten nämä kasvavat kustannukset rahoitetaan ilman, että muu yhteiskunta kärsii.
Maksetaanko asevarustelu sosiaaliturvasta?
Valtion budjetissa puolustusmenot ja velanhoito ovat lähes ainoita asioita, joiden rahoitus kasvaa. Samaan aikaan hallitus leikkaa tuntuvasti sosiaaliturvasta, kuten asumistuesta ja työttömyysturvasta. THL:n arvioiden mukaan nämä leikkaukset lisäävät köyhyyttä: yli 100 000 suomalaista, joista 27 000 on lapsia, uhkaa pudota pienituloisuusrajan alle.
Hallitus ei sano suoraan, että varustelu rahoitetaan köyhimmiltä leikkaamalla, mutta taloudellinen yhteys on selvä. Kun budjetti on tiukka, panostukset sotilaalliseen voimaan vievät resursseja sosiaalisten ongelmien ratkaisemisesta. Tutkijat varoittavat, että toimeentulon heikentäminen voi vaurioittaa talouskasvua ja heikentää yhteiskunnan sisäistä vakautta.
Kokonaisturvallisuus on muutakin kuin aseita
Turvallisuus ei ole vain sotilaallista varautumista. Yhteiskunnan kyky kestää kriisejä rakentuu toimivasta terveydenhuollosta, koulutuksesta ja syrjäytymisen ehkäisystä. Jos näistä peruspalveluista leikataan asevarustelun takia, ihmisten arkiturvallisuus heikkenee.
Maanpuolustustahto on vahvimmillaan silloin, kun jokainen tuntee kuuluvansa yhteiskuntaan. Eriarvoisuuden kasvu on turvallisuusriski, jota ei voida poistaa pelkillä aseilla. Todellinen turvallisuus vaatii, että hyvinvointivaltio pidetään vahvana myös liittoutumisen aikana.
Oikeudenmukainen rahoitus on mahdollista
Nykyinen linja, jossa varustelu rahoitetaan heikoimmassa asemassa olevien toimeentulosta, on poliittinen valinta. Se ei ole välttämättömyys. Valtion tuloja voitaisiin kasvattaa esimerkiksi verotusta uudistamalla. Jos yritysten yhteisövero nostettaisiin muiden Pohjoismaiden tasolle, verotulot kasvaisivat merkittävästi.
Tämä mahdollistaisi sekä puolustuksesta huolehtimisen että sosiaalisen turvaverkon säilyttämisen. Puolustuskyky ja hyvinvointivaltio eivät saa olla toisensa poissulkevia asioita. Jotta yhteiskunta pysyy yhtenäisenä, turvallisuuden rahoituksen on oltava oikeudenmukaista.
