Perussuomalaisten naisten suojelu on pelkkää rasistista teatteria
Kun he väittävät väkivallan loppuvan maahanmuuttajat poistamalla, he valehtevat tietoisesti. Minua raivostuttaa, miten he hyödyntävät naisten pelkoa omassa agendassaan, vaikka samalla he itse ajavat yhteiskuntaa, joka lyö naista entistä kovemmin. He eivät halua suojella naisia, he haluavat vain kontrolloida maahanmuuttoa.
Tämä tekopyhyys paljastuu hallituksen leikkauspolitiikassa. Kun nainen yrittää irtautua väkivaltaisesta suhteesta, hän tarvitsee turvakoteja ja taloudellista tukea. Perussuomalaisten leikkaukset romuttavat nämä turvaverkot ja ajavat naiset takaisin väkivaltaisen miehen nyrkin alle. Minusta tämä todistaa, että heidän huolensa on pelkkää puhetta; naisen kärsimys on heille hyväksyttävää, kunhan se palvelee heidän ideologisia tavoitteitaan.
Näen Perussuomalaisissa patriarkaatin syvimmän ytimen puolustajat. He vaalivat maailmaa, jossa miehen valta on pyhä ja naisen tehtävä on alistua. Kun he puhuvat perinteisistä arvoista, kuulen siinä avoimen kutsun naisen kontrolliin. Suomalaisen miehen harjoittama väkivalta on heille yksityisasia, kun taas vähemmistöjen kohdalla se on poliittinen lyömäase. Minä kieltäydyn olemasta hiljaa, kun omaa sukupuoltani käytetään tekosyynä tälle väkivallan normalisoinnille.
Kaikkein oksettavinta on puolueen harrastama "whitesplaining". Miespoliitikot sanelevat suojelun ehdot kysymättä, mitä naiset todella tarvitsevat. Emme me tarvitse rasistisia rajoja, vaan palkkatasa-arvoa, matalan kynnyksen apua ja rakenteellisia muutoksia, jotka purkavat väkivaltaista maskuliinisuutta. Perussuomalaiset eivät sitoudu esimerkiksi Istanbulin sopimukseen, koska se vaatisi heitä puuttumaan suomalaiseen patriarkaattiin.
Kieltäydyn hyväksymästä tätä teatteria. Jos haluamme oikeasti lopettaa väkivallan, meidän on hyökättävä patriarkaatin rakenteita vastaan tekijän kansallisuudesta riippumatta. Kaikki muu on rasistista opportunismia, jota en aio enää katsella hiljaa.