Orpon–Purran hallitus ja rasismin normalisointi: Onko sivistysvaltio myyty äärioikeistolle?

​Äärioikeistolaisuus ei ole vain univormuja tai huutelua mielenosoituksissa. Se on ennen kaikkea yhteiskunnallinen ilmiö, joka pyrkii murtamaan liberaalin demokratian rakenteet sisältäpäin. Se luo keinotekoisia hierarkioita ihmisten välille, vähättelee vähemmistöjen kokemuksia ja hyökkää niitä instituutiota vastaan, jotka suojelevat yksilöä mielivallalta – kuten vapaata mediaa, ammattiyhdistysliikettä ja oikeuslaitosta. Kun katsomme nykyistä hallituspolitiikkaa, näemme tämän ilmiön siirtyneen marginaalista suoraan vallan ytimeen.

​Jatkuva rasismin kierre ja vihan normalisointi

Ennen vuoden 2025 järkyttävää silmien venyttelykohua Orpon–Purran hallituksen taival oli jo rasismiin liittyvien skandaalien kyllästämä. Emme saa unohtaa, kuinka heti hallituskauden alussa paljastuivat valtiovarainministeri Riikka Purran vanhat, väkivallalla flirttailevat ja syvän rasistiset kirjoitukset. Ne eivät olleet irrallisia purkauksia, vaan osa laajempaa ajattelumaailmaa, jossa ihmisarvo on sidottu syntyperään.

Samaan ketjuun kuuluivat elinkeinoministeri Vilhelm Junnilan eroamiseen johtaneet natsisymboliikkakytkökset ja ministeri Mari Rantasen viljelemät puheet "väestönvaihdosta". Nämä ovat äärioikeistolaisen radikalisoitumisen oppikirjaesimerkkejä. Kun hallituksen keskeiset vaikuttajat ja Miss Suomi katsoivat soveliaaksi pilkata aasialaisia rasistisella silmien venyttelyllä, kyse ei ollut enää "yksittäistapauksesta". Se oli huipentuma ilmapiirille, jossa toisen ihmisen etnisyydelle saa nauraa ja jossa Suomen kansainvälinen maine sivistysvaltiona uhrataan halvan populismin alttarille. Japanista ja muualta Aasiasta kantautunut paheksunta on todiste siitä, että rasismi on muuttunut hallituksemme kiusallisesta sivujuonteesta sen näkyvimmäksi tavaramerkiksi.

Talouskuri on ideologinen ase ihmisarvoa vastaan

Orpon–Purran hallitus perustelee rajuja leikkauksiaan taloudellisella välttämättömyydellä, mutta tarkempi tarkastelu paljastaa äärioikeistolaisen logiikan: ihmiset jaetaan "tuottaviin" ja "taakkoihin". Kun sosiaaliturvasta, terveydenhuollosta ja koulutuksesta leikataan samalla, kun rikkaimpien verotusta kevennetään, luodaan tarkoituksella uusi, turvaton alaluokka.

​Tämä on äärioikeistolaista rakenteellista väkivaltaa. Hallitus viestii teoillaan, että ihmisarvo on sidottu lompakon paksuuteen. Työtön, sairas, vammaispalveluiden varassa oleva tai opiskelija nähdään pelkkänä kulueränä, jonka oikeuksista on helppo karsia. Kun perusoikeuksia murennetaan taloudellisin perustein, siirrytään kohti autoritaarista yhteiskuntamallia, jossa valtio palvelee vain "oikeanlaisia" kansalaisia.

Hyökkäys demokratian puskureita vastaan

Äärioikeistolaiselle ilmiölle on tyypillistä pyrkimys hiljentää vastarinta. Ay-liikkeen nujertamisyritykset ja työelämän heikennykset eivät ole vain talouspolitiikkaa, vaan isku demokratian keskeisintä vastavoimaa vastaan. Vapaa järjestäytymisoikeus on yksi niistä puskureista, jotka estävät vallan keskittymisen harvoille.

Hallituksen linja on selvä: ammattiliitot halutaan vaimentaa, jotta työntekijöiden oikeuksia voidaan polkea ilman vastarintaa. Samalla kansalaisjärjestöjen rahoitusta leikataan ja kriittistä tiedeyhteisöä painostetaan. Tämä on suora jatkumo eurooppalaiselle äärioikeistokehitykselle, jossa demokratiaa näivytetään poistamalla sieltä moniäänisyys. Tavoitteena on siirtää päätösvalta ihmisiltä suljettuihin kabineteihin ja suuryritysten etujärjestöille.
 

Meidän on valittava inhimillisyys tai autoritäärisyys

Suomi on tienhaarassa. Voimme jatkaa tiellä, joka johtaa kylmään, eriarvoiseen ja kansainvälisesti eristäytyneeseen yhteiskuntaan, tai voimme vaatia suunnanmuutosta. Äärioikeistolainen kehityskulku ei ole luonnonlaki, vaan se on nimenomaan Orpon–Purran hallituksen tekemien poliittisten valintojen tulos. Se on liike, joka ruokkii itseään pelolla ja vihalla.

Mielestäni meidän on vaadittava politiikkaa, joka perustuu aitoon solidaarisuuteen ja sivistykseen, ei lapselliseen pilkkaamiseen tai heikompien kyykyttämiseen. Meidän on puolustettava oikeusvaltiota ja jokaisen ihmisen oikeutta elää turvassa ilman pelkoa syrjinnästä. Vaara ei lymyile vain hämärillä internet-foorumeilla – se istuu tällä hetkellä valtioneuvoston pöydän ääressä ja tekee päätöksiä, jotka muuttavat maamme perusolemusta.

Henkilökohtaisesti en suostu katsomaan vierestä, kun hyvinvointivaltiota puretaan tai kun maamme maine pilataan toistuvalla rasistisella sekoilulla. Uskon, että vahva yhteiskunta rakentuu sille, että pidämme kaikki mukana. Vastakkainasettelun sijaan tarvitsemme tekoja inhimillisyyden puolesta. On aika palauttaa Suomi takaisin oikeudenmukaisuuden tielle. Tämä maa kuuluu meille kaikille, ei vain niille, jotka istuvat kabineteissa leikkaamassa heikoimmilta ja nauramassa päälle.