Orpon ja Purran kurjistuspolitiikka tuhoaa Suomen tulevaisuuden – Opiskelijat uhrataan lyhytnäköisen talouskurin alttarille
Ennen vaaleja annetut juhlavat lupaukset koulutuksen suojelemisesta ovat paljastuneet irvokkaaksi teatteriksi. Todellisuus on se, että hallitus on kiristänyt opiskelijoiden vyötä niin tiukalle, ettei henki enää kulje. Asumistuen rajut leikkaukset, opintotuen indeksijäädytykset ja toimeentulotuen tiukennukset muodostavat myrkyllisen cocktailin, joka iskee suoraan heikoimmassa asemassa oleviin.
Erityisen hävytöntä on tapa, jolla opiskelijoita kohdellaan kesäkuukausina. Kesätöitä ei riitä kaikille nykyisessä epävarmassa taloustilanteessa, mutta hallitus tuntuu olettavan nuorten elävän kesäisin pyhällä hengellä. Kun opintotukikuukaudet loppuvat ja työtä ei löydy, jäljellä pitäisi olla viimesijainen turva: toimeentulotuki. Orpon ja Purran linja on kuitenkin tehnyt tästäkin turvasta byrokraattisen esteradan. Opiskelijoita rangaistaan siitä, että heillä on opiskelupaikka, ja heidät pakotetaan hakemaan etuuksia, joihin heillä ei ole tosiasiassa oikeutta. Prosessin sakatessa lopputuloksena on tuen leikkaaminen tasolle, joka ei riitä edes hengissä pysymiseen.
Hallitus perustelee kurjistamista valtiontalouden tasapainottamisella, mutta argumentti on täysin ontto. Kun opiskelija joutuu keskeyttämään opintonsa taloudellisen ahdingon vuoksi, yhteiskunta menettää potentiaalisen osaajan ja veronmaksajan. Se on kansantaloudellinen itsemurha. Samalla hallitus on tietoisesti siirtänyt opiskelijoiden toimeentulon painopistettä yhä enemmän velkahelvettiin, mikä luo kestämätöntä henkistä painetta ja lisää eriarvoisuutta. Vain varakkaiden perheiden lapsilla on pian varaa unelmiin.
Orpon ja Purran hallitus tuntuu elävän kuplassa, jossa opiskelu on harrastus ja köyhyys oma valinta. He eivät tunnu ymmärtävän – tai heitä ei kiinnosta – että opiskelu on täysipäiväistä työtä, joka luo pohjan koko maan menestykselle. Hallituksen ylimielinen suhtautuminen nuorten hätään on hälyttävää, ja se kulminoituu kesäkuukausien toimeentuloloukkoihin.
On suorastaan röyhkeää olettaa, että nuori ihminen kykenisi rakentamaan tulevaisuuttaan noin 300 eurolla kuukaudessa. Olisikin mielenkiintoista nähdä, kuinka nopeasti ministeriaitioissa nautitut lounaat ja veronmaksajien kustantamat edut vaihtuisivat tähän murto-osaan, jos osat olisivat toisin. Onko todella niin, että Suomella on varaa suurituloisten verokevennyksiin, mutta ei tulevaisuuden tekijöiden perustarpeisiin?
Me emme voi katsoa sivusta, kun kokonainen sukupolvi uhrataan ideologisen kurjistuspolitiikan tähden. On aika vaatia hallitukselta vastuuta. Opiskelijoiden toimeentulo on turvattava, leikkaukset peruttava ja byrokratialoukut purettava. Suomi ei nouse leikkaamalla nuorten tulevaisuudesta, vaan panostamalla siihen.
Petteri Orpo ja Riikka Purra: teidän politiikkanne hinta maksetaan ihmishengissä ja menetetyissä unelmissa. Onko se todella sen arvoista?