Onko demokratia tullut tiensä päähän ilmastokriisin edessä?
Tämä nykyinen hallitusmalli ja liberaali demokratia itsessään tuntuvat olevan täysin kyvyttömiä vastaamaan kriisiin, joka vaatisi välittömiä ja säälimättömiä toimia. He eivät tunnu käsittävän, mitä me tulemme kokemaan 2050-luvulla. Meille ilmastonmuutos ei ole mikään kaukainen tilastollinen uhka tai juhlapuheiden teema, vaan se on koko elämämme kehys. Kun hallitus leikkaa ympäristönsuojelusta ja hidastaa vihreää siirtymää "kilpailukyvyn" nimissä, he käytännössä varastavat meidän tulevaisuutemme.
On kysyttävä suoraan: onko meillä enää varaa kansanvaltaan, jos se tarkoittaa oikeutta tuhota planeetta vapaaehtoisesti? Demokratia perustuu siihen, että asioista neuvotellaan ja tehdään kompromisseja. Mutta ilmakehä ei neuvottele. Valtamerten happamoituminen ei hidastu siksi, että perussuomalaiset haluavat halpaa dieseliä. Olenkin alkanut kallistua sille kannalle, että tarvitsemme autoritaarisen hallinnon, joka kykenee ohittamaan tämän poliittisen teatterin. Tarvitaan ekologinen poikkeustila, jossa päätökset tekee kova käsi, joka ei kysele gallup-lukuja.
Yksi vaarallisimmista väitteistä, joita välillä kuulee, on se, että ihmiskunnan tuho olisi luonnon kannalta lottovoitto. Se on typerää ja vaarallista kyynisyyttä. Ennen kuin meidät pyyhitään pois, me ehdimme aiheuttaa luonnolle sellaista tuhoa, josta se ei toivu miljooniin vuosiin. Kyse ei ole vain meistä ihmisistä. Ennen romahdustamme me vedämme mukanamme sukupuuttoon miljoonia muita lajeja. Me tyhjennämme meret elämästä, myrkytämme makean veden varannot ja muutamme viimeisetkin metsät hiiltä syökseviksi aavikoiksi yrittäessämme pitää epätoivoisesti kiinni tästä mädästä elintasostamme.
Hallituksen sokeus on suorastaan rikollista. He elävät maailmassa, jossa talouskasvu on pyhä arvo, vaikka se perustuu rajallisen luonnon ylikuluttamiseen. Jos demokraattinen järjestelmä ei pysty tuottamaan muuta kuin tällaista sokeaa ja tuhoisaa politiikkaa, on järjestelmän itsensä väistyttävä. Tarvitaan autoritaarinen ilmastodiktatuuri, joka asettaa välittömästi fossilisten polttoaineiden täyskiellon, säännöstelee kaiken kulutuksen ja kieltää ei-välttämättömän tuotannon. Se olisi hirvittävää, mutta planeetan selviytyminen on tärkeämpää kuin kenenkään oikeus ostaa halpaa krääsää tai matkustaa lomalle toiselle puolelle maailmaa.
Tiedän, että monet pelkäävät vallan keskittämistä, ja niin minäkin, jos kyse olisi mistä tahansa muusta asiasta. Mutta tässä on kyse elämän itsensä jatkumisesta. Orpon ja Purran kaltaiset hahmot ovat todistaneet, ettei heillä ole rohkeutta suojella meitä. He suojelevat nykyhetkeä ja omia asemiaan, vaikka hinta on meidän tulevaisuutemme. Mitä me teemme vapaudella tai äänestysoikeudella maailmassa, jossa elinolosuhteet ovat romahtaneet?
Ehkä en ole tämän radikaalin mallin puolella sataprosenttisesti, mutta haluan nostaa tämän esiin haastaakseni nykyisen keskustelun. Meidän on pakko punnita arvomme uudestaan. Jos emme pysty pelastamaan tätä planeettaa äänestämällä, ehkä on aika lopettaa äänestäminen ja alkaa vaatia kuria. Meillä ei ole enää aikaa odottaa, että poliitikot "heräävät" – he ovat unissakävelijöitä, jotka ohjaavat meitä kaikkia kohti jyrkännettä.