Naistenpäivä muistuttaa meitä yhteisestä tehtävästä

​Naistenpäivä muistuttaa meille, kuinka paljon olemme velkaa naisille yhteiskuntamme rakentamisessa. Vaikka Suomi on monessa suhteessa edelläkävijä, tasa-arvo ei ole vieläkään valmis. Palkkaerot ovat edelleen todellisia ja urakehityksen katto tulee monelle vastaan perheen perustamisen myötä. Samalla suurin osa kodin näkymättömästä vastuusta kasautuu yhä naisille.

​Keskusteluissa nousee nykyään usein esille miesviha. On totta, että miesten kokemukset – kuten jatkuva suorituspaine tai vaikeus näyttää haavoittuvuutta – jäävät välillä katveeseen. Tämä luo helposti vastakkainasettelua, joka ei palvele ketään. On kuitenkin tärkeää ymmärtää myös se turhautuminen, jota naiset kohtaavat päivittäin, oli kyse sitten pelosta pimeillä kaduilla tai asiantuntijuuden vähättelystä työpaikalla. Vaikka turhautuminen purkautuu joskus kärkkäänä kritiikkinä, meidän on muistettava naisvihan vakavuus. Se on konkreettinen uhka, johon meidän kaikkien on suhtauduttava vakavasti ja nollatoleranssilla.

​Tasa-arvo ei ole nollasummapeliä, jossa toisen oikeudet olisivat toiselta pois. Se on yhteinen mahdollisuus. Muutos lähtee liikkeelle pienistä, arkisista teoista. Kotona se tarkoittaa aidosti jaettua vastuuta lastenhoidosta ja arjen pyörittämisestä. Työpaikoilla voimme opetella kuuntelemaan tarkemmin ja varmistamaan, että jokaisen ääni kuuluu neuvottelupöydissä. Arjessa voimme valita uteliaisuuden ja avoimen kohtaamisen tilanteen vaatiessa.

​Rakennetaan yhdessä yhteiskuntaa, jossa jokainen voi olla oma itsensä ilman pelkoa tai rajoitteita. Pienetkin teot vievät meitä kohti oikeudenmukaisempaa arkea. Tehdään se yhdessä, alkaen tästä päivästä.