Naismurha on poliittinen valinta – Miksi Suomen rikoslaki suojelee patriarkaalista väkivaltaa?
Kun nainen kuolee kotonaan nykyisen tai entisen kumppaninsa käden kautta, media puhuu yhä "traagisesta perhesurmasta" tai "mustasukkaisuuden dramatiikasta". On aika repiä maski tämän kielenkäytön päältä. Kyse ei ole tragedioista, vaan naismurhista. Kyse on poliittisesta valinnasta ylläpitää rakenteita, jotka mahdollistavat naisten tappamisen.
Naismurha on vallankäytön korkein muoto
Naismurha (femicide) ei ole tavallinen henkirikos muiden joukossa. Se on patriarkaalisen kontrollin ja omistushalun äärimmäinen päätepiste. Se on rikos, jossa uhri tapetaan siksi, että hän on nainen, tai siksi, että hän on rikkonut hänelle asetettuja sukupuolittuneita odotuksia.
Kun nainen yrittää lähteä väkivaltaisesta suhteesta tai vaatia itsenäisyyttään, hän haastaa vuosisataisen hierarkian. Naismurha on järjestelmän tapa palauttaa kontrolli väkivalloin. Nykyinen lainsäädäntömme on sokea tälle vallalle. Meillä on laki, joka teeskentelee olevansa neutraali, mutta neutraalisuus on todellisuudessa sortajan puolella. Jos laki ei tunnista sukupuolittunutta motiivia, se häivyttää rikoksen todellisen luonteen.
Oikeusjärjestelmän rakenteellinen naisviha
Suomalaisessa oikeuskäytännössä näkyy irvokas vääristymä. Tekijä saa usein lievennystä vetoamalla hetkelliseen tunnekuohuun tai siihen, ettei teko ollut ”vakaasti harkittu”.
Mutta mitä on vuosikausia jatkunut henkinen väkivalta, vainoaminen, taloudellinen alistaminen ja fyysinen pelottelu, jos ei vakaata harkintaa? Se on hidas murha, joka vain huipentuu fyysiseen tekoon. On kestämätöntä, että valtio arvottaa omaisuuden suojelemisen usein korkeammalle kuin naisen hengen. Jos kontrolloit ja tuhoat toisen ihmisen elämää vuosia ennen hänen tappamistaan, saatat selvitä tapolla, josta istut ensikertalaisena vain muutaman vuoden. Tämä on viesti siitä, että naisen henki on halpa.
Miesten hiljaisuus on väkivallan mahdollistaja
Kirjoitan tämän miehenä, koska on kestämätöntä, että naisiin kohdistuva väkivalta sysätään vain naisten itsensä ratkaistavaksi. Meidän miesten on lopetettava selittely. Kyse ei ole "yksittäistapauksista", vaan kulttuurista, jota me ylläpidämme olemalla hiljaa.
Kun me vähättelemme kaverin kontrollinhakuista käytöstä, kun katsomme ohi "mustasukkaisuuden" nimissä tapahtuvan alistamisen tai kun vastustamme naismurha-termin tuomista lakiin vedoten "neutraalisuuteen", me olemme osa koneistoa, joka tuottaa ruumiita. Sukupuolittunut väkivalta loppuu vasta, kun me miehet lakkaamme olemasta sen hiljaisia hyväksyjiä ja alamme vaatia lainsäädäntöä, joka suojelee niitä, joita meidän sukupuolemme edustajat systemaattisesti sortavat.
Kapitalismi, valtio ja kontrolli
Äärimmäinen vasemmistolainen analyysi ei voi sivuuttaa talouden ja vallan liittoa. Kapitalistinen valtio tarvitsee ydinperhettä ja sen sisällä tapahtuvaa palkatonta hoivatyötä ja kontrollia.
Kun turvakotipaikkoja on liian vähän ja sosiaaliturvaa leikataan, nainen sidotaan taloudellisesti väkivaltaiseen kotiin. Leikkaukset naisvaltaisilta aloilta ja tukipalveluista ovat suoraa tukea patriarkaaliselle väkivallalle. Valtio, joka kieltäytyy lisäämästä naismurhaa rikoslakiin, kieltäytyy samalla ottamasta vastuuta omasta epäonnistumisestaan.
Me tarvitaan muutosta
Naiset ei pyydä lupaa olla turvassa, he tarvitsevat sitä. Naismurhan lisääminen rikoslakiin omana nimikkeenään tai vähintään automaattisena koventamisperusteena on välttämättömyys.
- Lainsäädännön on tunnistettava viha: Sukupuolittunut motiivi on nähtävä yhtä vakavana kuin muut viharikokset.
- Resurssit on uudelleenohjattava: Turvakotipaikkojen ja matalan kynnyksen kriisipalveluiden on oltava jokaisen saatavilla asuinpaikasta tai lompakon paksuudesta riippumatta.
- Kielen on muututtava: Viranomaisten ja median on lopetettava väkivallan romantisointi ”mustasukkaisuutena”.
Hiljaisuus ja neutraaliuden teeskentely on väkivallan puolella olemista. Naismurha on saatava lakiin nyt, jotta yksikään nainen ei joutuisi kuolemaan vain siksi, että järjestelmä päätti katsoa poispäin.