Ministeri Juuson lähtö ei korjaa valuvikoja – Sote-uudistus tarvitsee suunnanmuutoksen, ei vain uusia kasvoja
Keskustelua on hallinnut hallituksen linjaus löytää sosiaalihuollosta sadan miljoonan euron säästöt. On tärkeää muistaa, että näitä leikkauksia ei ole vielä lyöty lopullisesti lukkoon tai pantu käytännössä täytäntöön, vaan kyse on työryhmän ehdotuksista ja hallituksen asettamista raameista. Juuri tästä syystä keskustelu on nyt kriittisempää kuin koskaan. Meillä on vielä mahdollisuus pysäyttää nämä suunnitelmat ennen kuin ne muuttuvat todellisuudeksi lastensuojelun arjessa tai vanhusten hoivakodeissa.
Sosiaalihuollon säästötavoite on vaarallinen linjaus
Hallituksen asettama sadan miljoonan euron säästötavoite on herättänyt laajaa vastustusta asiantuntijakentällä. Työryhmän raportti osoitti, että näin valtavaa summaa on mahdotonta repiä sosiaalihuollosta heikentämättä palveluita dramaattisesti. Esitetyt keinot, kuten lastensuojelun henkilöstömitoituksen löysentäminen tai palveluasumisen maksujen korottaminen, ovat linjauksia, jotka toteutuessaan osuisivat yhteiskunnan haavoittuvimpiin ryhmiin.
Ministeri Juuso vaikutti olevan vaikeuksissa selittäessään, miten nämä säästöt voitaisiin toteuttaa inhimillisesti. Totuus on, ettei se ole mahdollista. Kun hallitus linjaa säästöjä nuorilta ja vanhuksilta, se tekee samalla tietoisen arvovalinnan. Samaan aikaan hallitusohjelmassa on pidetty kiinni varakkaimpien veronkevennyksistä. Tämä asetelma paljastaa oikeistopolitiikan ytimen: talous tasapainotetaan mieluummin heikoimpien turvaverkoista tinkimällä kuin veropohjaa vahvistamalla.
Ennaltaehkäisyn alasajo on taloudellinen virhe
Vaikka leikkaukset ovat vasta linjauksia, niiden pelkkä olemassaolo luo epävarmuutta hyvinvointialueille. Jos hallituksen linja toteutuu, se tarkoittaa käytännössä ennaltaehkäisevän sosiaalityön murenemista. Vasemmistolainen kritiikki on tässä kohdin selkeä: on järjetöntä säästää palveluista, jotka estävät ongelmien syvenemistä. Jos nuori ei saa tukea ajoissa tai vanhuksen kotihoito pettää, lasku lankeaa myöhemmin moninkertaisena erikoissairaanhoidon ja muiden raskaiden palveluiden muodossa.
Hallituksen säästölinjaus on siis paitsi inhimillisesti kova, myös taloudellisesti lyhytnäköinen. On irvokasta väittää, että meillä ei ole varaa laadukkaaseen sosiaalihuoltoon, kun samalla hallitus on valmis vajeen kasvaessakin jakamaan helpotuksia niille, joilla on jo ennestään eniten. Uuden ministerin on kyettävä katsomaan Excel-taulukoita pidemmälle ja ymmärrettävä, että sosiaalihuolto on investointi, joka maksaa itsensä takaisin yhteiskunnallisena vakautena ja terveytenä.
Henkilövaihdos tarjoaa mahdollisuuden suunnanmuutokseen
Kaisa Juuson lähtö antaa hallitukselle tilaisuuden harkita linjaansa uudelleen. Se on mahdollisuus todeta, että sadan miljoonan euron säästötavoite sosiaalihuollosta oli virhearvio, joka vaarantaa perusoikeudet. Jos uusi ministeri kuitenkin valitaan vain siksi, että hän on taitavampi viemään samat kylmät päätökset läpi, mitään todellista muutosta ei tapahdu.
Meidän on vaadittava uutta ministeriä hylkäämään nämä vaaralliset suunnitelmat. Sosiaalihuollon ei pidä olla kohde, josta etsitään katetta rikkaiden verovapauksille. On aika palauttaa politiikkaan ymmärrys siitä, että hyvinvointivaltio on olemassa juuri niitä varten, jotka tarvitsevat tukea ja turvaa. Nyt jos koskaan tarvitaan vahvaa vastarintaa näille suunnitelluille leikkauksille, jotta ne eivät koskaan etene linjauksista käytännön kurjistamiseksi.