Miksi Vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetti on järkevämpi tie Suomen talousnousuun?

Keskustelu ensi vuoden talouslinjasta on pyörinyt pitkälti säästölistojen, leikkausten ja kasvavan epävarmuuden ympärillä. Juuri siksi Vasemmistoliiton esittämä vaihtoehtobudjetti tuntuu virkistävältä suunnanmuutokselta. Sen ydinajatus on mielestäni hyvin yksinkertainen: jos haluamme, että Suomi voi rakentua vakaalle pohjalle, meidän on panostettava ihmisiin, ei peloteltava heitä selviytymään alati kapenevien turvaverkkojen varassa.

Olen pitkään kaivannut talouskeskusteluun näkökulmaa, joka ymmärtää arkielämän realiteetteja. Se, että budjettia laadittaessa huomioidaan ostovoima, työllisyys ja koulutuksen taso, ei ole "turhaa menoa", vaan välttämätöntä tulevaisuuden kannalta. Vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetti nojaa juuri tähän ajatteluun: se ei lähde siitä, että Suomea tervehdyttävät kurjistustoimet, vaan siitä, että hyvinvointi luo kasvua. Ja tämän näkemyksen takana olen vahvasti.

Nykyinen hallitus on valinnut toisen tien. Heidän mallinsa perustuu ajatukseen, että kilpailukyky syntyy vasta, kun heikennetään pienituloisten asemaa ja leikataan sosiaaliturvasta. Mutta kun katsoo ympärilleen, on vaikea väittää, että näillä toimilla olisi saatu aikaan kestävää kasvua. Työttömyys kasvaa, kulutus sakkaa ja epävarmuus leviää. Taloustilanne ei korjaannu sillä, että ihmisiä painetaan entistä alemmas ja toivotaan, että se "ponkaisee" talouden ihmeellisesti nousuun.

Tästä näkökulmasta pidän erityisen tärkeänä, että Vasemmistoliitto palauttaisi työttömyysturvan suojaosat ja peruuttaisi leikkaukset, jotka ovat vieneet monilta mahdollisuuden tehdä osa-aikatyötä ilman kohtuutonta tulonmenetystä. Työtakuun ajatus – että jokaiselle tarjotaan mahdollisuus tehdä työtä kunnolla organisoidun tuen ja ohjauksen avulla – on mielestäni askel kohti sellaista työmarkkinamallia, jossa ihmiset eivät jää kohtalonsa armoille.

Rakennusalan kohdennetut elvytystoimet ovat toinen esimerkki siitä, että vaihtoehtobudjetti ymmärtää talouden kokonaiskuvan. Rakennusalan kriisi ei ole vain yritysten ongelma. Se heijastuu työllisyyteen, verotuloihin ja asumisen kustannuksiin. Siksi nopea ja kohdennettu tuki voi estää ongelmien moninkertaistumisen. Hallitus ei tähän tartu, vaikka todellisuus jo huutaa toimia.

Pidän myös erittäin tärkeänä sitä, että vaihtoehtobudjetti pyrkii tasaamaan tuloeroja. Miljonäärivero ja suurituloisten verotason maltillinen kiristäminen eivät ole mikään "rangaistus menestyksestä", kuten usein väitetään. Ne ovat tapa varmistaa, että yhteiskunnan voimavarat jakaantuvat oikeudenmukaisemmin ja että palvelut, joihin me kaikki tukeudumme, pysyvät toimivina. Jos leikataan niiltä, joilla on ennestään vähiten, seurauksena on vain lisää eriarvoisuutta – ja se heikentää koko yhteiskuntaa.

Toisinaan väitetään, että vasemmistolainen talouslinja olisi automaattisesti velkaantumista lisäävä. Mutta vaihtoehtobudjetti todistaa juuri päinvastaista. Kun investoidaan ihmisten hyvinvointiin ja ostovoimaan, velan tarve vähenee. Tulot kasvavat, kun taloudessa liikkuu rahaa ja ihmiset uskaltavat kuluttaa. On huomionarvoista, että esitetty budjetti ottaisi jopa vähemmän velkaa kuin hallituksen talousarvio. Se osoittaa, että maltillinen veronkorotus niille, joilla on siihen varaa, sekä järkevä elvytys on vastuullisempaa kuin pelkkä leikkauspolitiikka, joka heikentää talouden liikkeellepanevia voimia.

Minulle tärkeimpiä osia vaihtoehtobudjetissa ovat panostukset koulutukseen ja hyvinvointialueille. Jos jokin on Suomessa aina ollut valttikorttimme, se on osaaminen. Silti koulutuksesta on viime vuosina leikattu tavalla, joka suoraan heikentää tulevaa kasvua. On lyhytnäköistä ajatella, että koulutukseen kohdistetut leikkaukset olisivat jokin "säästö". Ne ovat pikemminkin menetyksiä, jotka tulevat kalliiksi sekä kansantaloudelle että yksilöiden arjelle.

Hyvinvointialueiden vahvistaminen taas on kysymys ihmisten arjesta ja turvallisuudentunteesta. Jos terveydenhuolto ei toimi, koko yhteiskunta on heikolla pohjalla. 7 päivän hoitotakuu, matalammat asiakasmaksut ja tuki omaishoitajille ovat konkreettisia toimia, jotka oikeasti helpottavat arkea ja vähentävät paineita.

Kun katson kokonaisuutta, Vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetti tuntuu ennen kaikkea inhimilliseltä ja realistiselta. Se ei rakenna taloutta pelolla, vaan luottamuksella – ja juuri sitä Suomi tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan.