Olen antikapitalisti. Sanon sen heti alkuun, koska se määrittää tapaa, jolla katson maailmaa, taloutta ja vallan jakautumista. Minulle kapitalismi ei ole neutraali järjestelmä tai luonnonlaki, vaan ihmisten rakentama malli, joka palkitsee pääoman kasautumista ja hyväksyy sen, että osa jää pysyvästi jälkeen. Juuri siksi ajattelen, että siitä on pitkällä aikavälillä luovuttava koko maapallolla.
Kapitalismin ytimessä on voiton maksimointi. Yritysten menestystä mitataan osakekurssilla, kasvulla ja tuottoprosenteilla, ei sillä miten ihmiset voivat tai kuinka kestävää toiminta on planeetalle. Tämä logiikka ohjaa päätöksiä kaikkialla, työelämässä, asuntomarkkinoilla, terveydenhuollossa ja luonnonvarojen käytössä. Kun talousjärjestelmä kannustaa jatkuvaan laajenemiseen rajallisessa maailmassa, lopputulos on väistämättä kriisejä, ympäristön tuhoutumista ja kasvavaa epävarmuutta.
Toinen keskeinen ongelma on eriarvoisuus. Kapitalismi tarvitsee hierarkioita, omistajia ja palkkatyöläisiä, voittajia ja häviäjiä. Vaikka yksittäiset ihmiset voivat nousta köyhyydestä rikkaiksi, kokonaisuutena varallisuus keskittyy yhä pienemmälle joukolle. Tämä ei ole sattumaa vaan seurausta järjestelmästä, jossa pääoma tuottaa lisää pääomaa nopeammin kuin työ tuottaa turvaa enemmistölle. Kun osa ihmisistä kamppailee vuokran, ruoan ja terveydenhoidon kanssa samalla kun toiset keräävät miljardien omaisuuksia, on vaikea puhua aidosti oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta.
Kapitalismin puolustajat korostavat usein vapautta ja tehokkuutta. Kysyn kuitenkin, kenen vapautta ja millä hinnalla. Onko se vapautta, jos ihmiset joutuvat tekemään useita töitä selviytyäkseen. Onko se tehokkuutta, jos työntekijät palavat loppuun ja ympäristö kärsii peruuttamattomasti. Minusta järjestelmä, joka nojaa jatkuvaan kilpailuun ja epävarmuuteen, kuluttaa sekä ihmisiä että luontoa tavalla, jota ei voi pitää kestävänä.
Siksi katson sosialismin suuntaan. En siksi, että kuvittelisin sen olevan täydellinen tai valmis malli, vaan koska sen perusajatus on minusta terveempi. Talouden pitäisi palvella ihmisiä, ei toisinpäin. Sosialistisessa ajattelussa korostuvat yhteiset palvelut, demokraattinen omistus ja se, että jokaisella on oikeus perusturvaan riippumatta markkina-asemastaan. Kun koulutus, terveydenhuolto, asuminen ja energia nähdään yhteisinä kysymyksinä eikä pelkkinä voitonlähteinä, valta jakautuu tasaisemmin ja ihmiset voivat elää ilman jatkuvaa pelkoa putoamisesta.
Moni pelkää, että kapitalismista luopuminen tarkoittaisi luovuuden ja työnteon motivaation katoamista. Minusta todellisuudessa moni tekisi enemmän ja rohkeammin, jos toimeentulo ei olisi koko ajan vaakalaudalla. Turva mahdollistaa riskinoton, opiskelun, uuden kokeilemisen ja yhteiskunnallisen osallistumisen. Se on myös taloudellisesti järkevää pitkällä aikavälillä, koska hyvinvoivat ihmiset rakentavat vakaampia yhteisöjä.
