Miksi nuorten mielenterveyskriisi ja lapsiperheköyhyys syvenevät? Vaadin loppua kylmälle talouskurille
Vaadin, että palautamme maksuttoman koulutuksen kunnianpalautuksen varhaiskasvatuksesta aina korkeakouluihin asti:
- Pienemmät ryhmäkoot: Jokaisella lapsella on oltava oikeus tulla nähdyksi omana itsenään, ei vain tilastoyksikkönä suuryksiköissä.
- Oppimisen tukea ilman viivettä: Erityisopetuksen resurssit on turvattava kaikilla koulutusasteilla ilman byrokraattisia esteitä.
- Harrastustakuu osaksi päivää: Syrjäytyminen alkaa usein koulupäivän jälkeen. Mielestäni maksuttoman harrastuksen on oltava jokaisen saavutettavissa asuinpaikasta riippumatta.
Mielenterveys on perusoikeus, ei jonotuskohde
Suomi kärsii nuorten mielenterveyskriisistä, johon on vastattu liian pitkään pelkillä juhlapuheilla. Olen itse kohdannut nuoria, jotka kertovat odottaneensa apua kuukausia samalla, kun heidän arvosanansa laskevat ja sosiaaliset suhteet murenevat. On kestämätöntä, että mielenterveyspalveluista on tullut osalle luksustuote, jota haetaan yksityiseltä puolelta kalliiden vakuutusten turvin.
Meidän on vahvistettava julkisia palveluita ja integroitava tuki suoraan oppilaitoksiin. Ennaltaehkäisy on paitsi inhimillistä, myös taloudellisesti järkevää politiikkaa: jokainen pelastettu nuori on voitto koko yhteiskunnalle.
Talous on työkalu, ei itsearvo
Minulle on käsittämätöntä, että samaan aikaan kun pörssiyhtiöt jakavat ennätysosinkoja, lapsiperheiltä vaaditaan talkoita, jotka osuvat kipeimmin kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Lapsiperheköyhyys ei ole luonnonlaki vaan seuraus tietoisista poliittisista valinnoista.
Tulevaisuustakuu tarkoittaa minulle myös varallisuuden oikeudenmukaisempaa jakoa. Meillä on varaa turvata jokaisen lapsen perusturva, jos uskallamme puuttua verovälttelyyn ja suunnata resurssit leikkausten sijaan investointeihin. Talous on olemassa ihmistä varten, ei päinvastoin.
Teknologinen oikeudenmukaisuus ja ekologinen vastuu
Vuonna 2026 emme voi puhua tulevaisuudesta huomioimatta digitaalista murrosta ja ekokriisiä. Tulevaisuustakuun on varmistettava, ettei teknologinen kehitys luo uutta ”digitaalista alaluokkaa”. Tekniikan ja tekoälyn hyötyjen on kuuluttava kaikille, ei vain niille, joilla on varaa uusimpiin laitteisiin.
Samalla meidän on muistettava, ettei ole olemassa sosiaalista oikeudenmukaisuutta ilman elinkelpoista planeettaa. Nuorten ilmastoahdistus on otettava vakavasti: aito tulevaisuustakuu on lupaus siitä, että rakennamme yhteiskuntaa, joka mahtuu maapallon kantokyvyn rajoihin.
Aika valita puolemme
Lapsen oikeus loistaa ja unelmoida ei saa riippua siitä, mihin postinumeroon hän on syntynyt tai kuinka paksu hänen vanhempiensa lompakko on. Haastankin nyt jokaisen päättäjän ja kuntalaisen: onko meillä todella varaa antaa yhdenkään nuoren syrjäytyä vain siksi, että arvotimme lyhytnäköiset säästöt ihmisarvon edelle?
Meidän on rakennettava Suomi, jossa jokainen nuori voi luottaa siihen, että huominen on parempi kuin tämä päivä. Se vaatii rohkeutta valita ihminen talouskurin sijaan.