Julkisessa keskustelussa tätä ilmiötä pyöritellään melkein aina lääketieteen kautta. Puhutaan aivokemiasta, välittäjäaineista ja diagnooseista. Mutta mitä jos katsomme tilannetta täysin väärästä kulmasta? Entä jos kyse ei olekaan biologisesta viasta, vaan siitä, miten olemme rakentaneet yhteiskuntamme?

​Tässä ajassa olemme tehneet elämän tarkoituksen etsimisestä yksilösuorituksen. Se on osoittautunut taakaksi, jota kenenkään ei pitäisi kantaa yksin.

​Mitä tehdä kun elämä tuntuu tyhjältä – Vapaus muuttui suorittamiseksi

​
Ennen vanhaan ihmisen paikka maailmassa oli pitkälti annettu etukäteen. Se toi mukanaan omat rajoituksensa, mutta samalla se suojasi ihmistä jatkuvalta epävarmuudelta. Nykyään olemme paperilla vapaampia kuin koskaan. Saamme ja joudumme valitsemaan uramme, arvomme, ihmissuhteemme ja elämäntapamme täysin itse.

​Tämä rajaton valinnanvapaus ei kuitenkaan tehnyt meistä onnellisia, vaan se synnytti syvää ahdistusta. Kun valmiita raameja ei ole, jokaisesta arkisesta valinnasta tulee valtava kysymysmerkki. Oma paikka maailmassa on ansaittava ja todistettava joka ikinen päivä uudelleen. Olemassaolosta on tehty brändäysprojekti, jossa epäonnistuminen tuntuu henkilökohtaiselta häpeältä.

​Hyvinvointitrendeissä puhutaan nykyään paljon siitä, kuinka jatkuva itsensä kehittäminen on kääntynyt meitä vastaan. Olemme ajautuneet outoon tilanteeseen: koskaan aiemmin emme ole mitanneet hyvinvointiamme näin tarkasti. Älysormukset laskevat unikohtia, sovellukset seuraavat stressitasoja ja ruokavaliot optimoidaan viimeisen päälle. Silti voimme henkisesti huonommin kuin koskaan. Kun elämän merkityksellisyys korvataan pelkillä numeroilla ja suorituksilla, arjesta katoaa ilo.

​Tämän suorituspaineen päänäyttämönä toimii sosiaalinen media. Algoritmit pakottavat meidät vertaamaan omaa tavallista, keskeneräistä arkeamme muiden kiiltäviin kulisseihin. Sosiaalinen media muuttaa elämän aidot hetket pelkäksi tykkäysten tavoitteluksi, mikä lopulta vain syventää sisäistä tyhjyyden tunnetta.

​Suomalainen pärjäämisen kulttuuri ja sisun kääntöpuoli

​
Suomessa tämä henkinen kriisi iskee meihin erityisen lujaa. Meillä oma arvo ja elämän suunta on perinteisesti haettu työstä, pärjäämisestä ja siitä kuuluisasta sisusta. Siitä ajatuksesta, että vaikeistakin asioista on vain selvittävä yksin ja hammasta purren.

​Mitä tapahtuu, kun perinteinen työkulttuuri muuttuu silpputöiksi ja jatkuvaksi epävarmuudeksi? Suomalainen putoaa tyhjän päälle.

​Kun vanha pohja pettää, tilalle tarjottu amerikkalaishenkinen positiivisen ajattelun jargoni tuntuu useimmille meistä vieraalta. Se sotii suomalaista rehellisyyttä ja aitoutta vastaan. Meitä kehotetaan rakastamaan itseämme ja manifestoimaan menestystä, vaikka oikeasti tarvitsisimme lupaa olla välillä heikkoja. Tarvitsisimme yhteisön, jossa tulla nähdyksi juuri sellaisena kuin olemme, ilman vaatimusta jatkuvasta onnistumisesta.

​Kulutuskulttuuri ja merkityksen markkinat – Voiko onnea ostaa?

​
Tämä henkinen tyhjiö ei tietenkään ole jäänyt markkinavoimilta huomaamatta. Kun ihmisiltä puuttuu sisäinen suunta, meille tullaan myymään sitä ulkopuolelta. Tästä on syntynyt valtava bisnes, jota voi kutsua merkityksen markkinoiksi.

​Meille ei enää myydä pelkkiä tavaroita tai palveluita, vaan meille myydään identiteettiä. Ostamalla tietynlaisen ekologisen brändin tuotteen, aloittamalla trendikkään joogan tai matkimalla jotain tiettyä elämäntapaa yritämme ostaa palasen sitä tarkoitusta, jonka olemme kadottaneet.

​Kyseessä on kuitenkin pelkkä silmänkääntötemppu. Tavaroihin tai ulkoisiin asioihin perustuva identiteetti ei kestä pitkään. Se vaatii jatkuvasti uusia ostoksia ja päivityksiä pysyäkseen koossa.

​Sama pätee henkiseen hyvinvointiin. Jos ihminen kärsii siitä, että hänen arjellansa ei ole mitään syvempää tarkoitusta, ratkaisuksi tarjotaan uuden sovelluksen lataamista tai maksullista kurssia. Suuret filosofiset kysymykset muutetaan tuotteiksi, jotka pitäisi vain ostaa pois kuleksimasta.

​Miten päästä eroon ahdistuksesta – Katse pois itsestä

​
Tästä sisäisestä tyhjiöstä ei nousta kääntymällä vielä tiukemmin sisäänpäin. Moderni itseapu tekee usein sen virheen, että se käskee ahdistunutta ihmistä tutkimaan itseään, omia tunteitaan ja omia rajojaan entistä tarkemmin. Tämä jatkuva oman navan ympärillä pyöriminen vain ruokkii sitä yksilökeskeisyyttä, joka pahan olon alun perin aiheutti.

​Viktor Franklin tärkein oivallus oli, että aito merkitys löytyy aina itsensä ulkopuolelta. Elämän tarkoitusta ei löydetä tuijottamalla peiliin, vaan unohtamalla itsensä hetkeksi.

​Merkityksellisyys syntyy sivutuotteena, kun suuntaamme katseemme ulospäin ja sitoudumme johonkin muuhun kuin omaan menestykseemme. Se voi löytyä aidosta ihmissuhteesta, vastuun kantamisesta omassa lähipiirissä, luonnosta tai luovasta tekemisestä, jota ei tehdä vain rahan tai maineen takia. Merkitystä ei etsitä ajattelemalla, vaan se rakennetaan teoilla.

​Ahdistuneisuus on terve reaktio älyttömään maailmaan

​
Entä jos suuri osa nykyisestä pahan olon aallosta ei olekaan sairaus, vaan täysin terve ja looginen reaktio maailmaan, joka on kadottanut suuntansa?

​Kun ihminen kokee selittämätöntä tyhjyyttä ja ahdistusta ruudun ääressä, hänelle tarjotaan herkästi diagnoosia ja lääkereseptiä. Kliininen apu on tietysti kriisissä välttämätöntä, mutta pelkkä oireiden vaimentaminen ohittaa todellisen ongelman.

​Ahdistus voi olla mielen oma, terve hälytysjärjestelmä. Se ilmoittaa, että nykyinen tapamme elää sotii ihmisen perustarpeita vastaan. Meitä ei ole luotu elämään jatkuvassa kilpailussa, erillään muista ja pelkän digitaalisen virran varassa.

​Olemme yrittäneet täyttää sisäistä tyhjyyttämme pelkällä suorittamisella, emmekä silti tunne itseämme ravituiksi. On aika lopettaa oireiden hienosäätö ja kohdata se kaikkein tärkein kysymys.

​Kun riisut itseltäsi tittelit, saavutukset, älylaitteiden antamat pisteet ja sosiaaliseen mediaan rakennetun kulissin, mitä sinusta jää jäljelle, ja minkä puolesta sinä suostut elämään?