​
Talouseliitti ja vanhemmat sukupolvet yrittävät kuitata tämän heräämisen pelkkänä ohimenevänä muoti-ilmiönä tai historian tuntemattomuutena. Aina kaivetaan esiin se sama väsynyt argumentti Neuvostoliitosta. Se on pelkkää älyllistä laiskuutta.
 

​Neuvostoliitto ei ollut kommunistinen yhteiskunta, jossa työläisillä oli valta. Se oli autoritäärinen puoluediktatuuri. Se, että jokin valtio nimeää itsensä joksikin, ei muuta sen todellista luonnetta. Onhan Pohjois-Koreakin viralliselta nimeltään Korean demokraattinen kansantasavalta, mutta ei sitä kukaan täysjärkinen väitä demokratiaksi. Nykyään nuoret eivät kaipaa menneisyyden diktatuureja. He vaativat aitoa, luokatonta ja tasa-arvoista yhteiskuntaa.

​Nykyinen talousjärjestelmä tarjoaa nuorille pelkkää näköalattomuutta

​
Tämä radikalisoituminen ei tapahdu tyhjiössä, vaan se on täysin looginen reaktio arkeen. Kun varallisuus keskittyy ennätysvauhtia maailman rikkaimmalle prosentille, tavalliselle nuorelle ei jää käteen muuta kuin täydellinen tulevaisuuden näköalattomuus.

​Omasta asunnosta tai vakaasta toimeentulosta on tehty pelkkää harvojen herkkua. Työelämä puolestaan on silputtu nollatuntisopimuksiksi ja pätkätöiksi. Ihmisen odotetaan polttavan itsensä loppuun vain siksi, että suuryritysten pörssikurssit nousisivat. Kun mietitään nuorten mielenterveyskriisiä, syyllistä ei tarvitse etsiä kaukaa. Se on tämä markkinavetoinen yhteiskunta, joka mittaa ihmisen arvon pelkän tehokkuuden perusteella.

​Samaan aikaan ilmastonmuutos etenee, koska järjestelmän pakonomainen tarve jatkuvalle talouskasvulle estää aidot ratkaisut. Nuorten viha on enemmän kuin oikeutettua. He ymmärtävät, ettei kyse ole mistään pikkuviasta. Tämä kurjuus on nykyisen talousmallin suora lopputulos.

​Rikas finanssieliitti ja nuorten velkaorjuus

​
Muutoksen on pakko alkaa sieltä, missä järjestelmän todellinen valta piilee: yksityisestä pankki- ja finanssijärjestelmästä. Nykyinen malli pakottaa valtiot velkaantumaan yksityisille sijoittajille. Sitten tätä keinotekoista velkakriisiä käytetään keppihevosena, kun nuorilta leikataan opintotukia, koulutusta ja perusturvaa.

​Kyseessä on tietoinen luokkasota, jossa yhteiset varat imetään veroparatiiseihin rikkaan eliitin taskuihin. Meidän ei pidä tyytyä pyytämään leikkausten perumista. Se on liian vähän. Meidän on vaadittava koko finanssijärjestelmän lakkauttamista. Pankit on otettava yhteiskunnan haltuun ilman korvauksia. Rahasta on tehtävä pörssikeinottelun sijaan pelkkä väline ihmisten hyvinvoinnin suunnitteluun.

​Maltillisuus ei enää riitä – tarvitaan radikaaleja vaihtoehtoja

​
Perinteinen, maltillinen vasemmisto on kyllä tehnyt parhaansa suojellakseen hyvinvointivaltiota. Tässä kriisissä pelkkä järjestelmän hienosäätö ja puolustustaistelu ei kuitenkaan enää riitä. Kun suurpääoma tekee suuret päätökset taustalla ja purkaa saavutettuja oikeuksia pala palalta, varovainen kompromissien etsiminen jättää nuoret vaille todellista turvaa. Siksi katseet kääntyvät radikaalimpiin vaihtoehtoihin.

​Kommunismi tarjoaa nuorelle sukupolvelle sen, minkä markkinatalous on tuhonnut: solidaarisuuden ja aitoa toivoa paremmasta. Se on vaatimus ottaa asunnot, terveydenhuolto, luonnonvarat ja tehtaat pois yksityisiltä miljonääreiltä ja siirtää ne suoraan yhteiseen, demokraattiseen hallintaan.

​Nuoret eivät suostu enää kerjäämään murusia pöydästä. He haluavat vallata koko leipomon. Eikä kyse ole kenenkään vapauden rajoittamisesta, vaan vapauden palauttamisesta. Se on vapautta siitä pakosta, että oma elämä, aika ja terveys täytyy myydä riistojärjestelmälle vain siksi, että pysyy hengissä.

​Järjestelmän korjaaminen sisältäpäin on historian suurin valhe. Sitä ei voi viherpestä tai kesyttää verotuksella, sillä sen ytimeen kuuluu aina muiden hyväksikäyttö ja tuho. Ei ole varaa vain odottaa. Jos emme tee selvää järjestelmästä, joka asettaa voitot elämän edelle, se tekee selvän meistä. Vallankumous ei ole mikään kaukainen, kaunis haave. Se on ainoa keino jäädä henkiin.