​Tutkimus paljastaa puutteet potilaan osallisuudessa ja tiedonsaannissa

​
Itä-Suomen yliopiston pitkäaikainen tutkimus potilasvahinkoilmoituksista nostaa esiin asioita, joista on vaiettu pitkään. Tutkimus osoittaa, että hoidon suurimmat ongelmat ja epäonnistumiset liittyvät siihen, että potilaat jätetään tiedon ulkopuolelle ja heidän mielipiteensä sivuutetaan. Kyse ei ole vain siitä, että tieto ei kulje, vaan kyse on vallankäytöstä ihmistä kohtaan, joka on valmiiksi haavoittuvassa tilassa. Kun ihminen ei saa osallistua itseään koskevaan päätöksen tekoon, toipuminen vaikeutuu ja riski hoitovirheisiin kasvaa. Turvallista hoitoa ei voida toteuttaa ilman, että potilas otetaan mukaan tasavertaisena kumppanina.

​Sosioekonominen eriarvoisuus mielenterveysongelmien taustalla

​Mielenterveysongelmat kytkeytyvät tiukasti arjen todellisuuteen, kuten köyhyyteen, pätkätöihin ja jatkuvaan suorituspaineeseen. Nykyinen järjestelmä keskittyy usein vain siihen, että ihminen saadaan mahdollisimman nopeasti takaisin työkykyiseksi veronmaksajaksi. Pelkkä lääkkeiden määrääminen ei kuitenkaan riitä, vaan hoidossa on otettava huomioon ihmisen koko elämäntilanne. On kestämätöntä, että samaan aikaan kun hyvinvointialueiden rahoituksesta vähennetään ja sosiaalitukia leikataan, kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset jätetään pärjäämään yksin.

​Pakkohoidosta on siirryttävä potilaan itsemääräämisoikeuteen

​
Suomessa käytetään muihin Pohjoismaihin verrattuna paljon pakkotoimia, kuten eristämistä ja pakkolääkitystä. Tämän asian on muututtava välittömästi. Vaikka laki takaa jokaiselle oikeuden tietoon ja osallisuuteen, käytännössä sairaalan tiukat hierarkiat ja pakkoilmapiiri jyräävät nämä oikeudet alleen. Suomi tarvitsee mielenterveyslakiin suuren remontin, joka suojelee potilasta. Hoidettavalla ihmisellä täytyy olla painava sana sanottavana esimerkiksi häneen kokeiltaviin lääkkeisiin. Lisäksi sairaaloihin tarvitaan niistä täysin riippumattomia potilasasiamiehiä, jotka valvovat ihmisoikeuksien toteutumista jokaisella osastolla.

​Hoitoalan työntekijät ja potilaat kohtaavat samat säästöpaineet

​Tässä tilanteessa ei pidä syyttää hoitohenkilökuntaa, sillä työntekijät ja potilaat ovat saman tehokkuusajattelun uhreja. Psykiatrian osastojen arki on säästöjen ja jatkuvan kiireen vuoksi usein erittäin raskasta. Kun hoitajilta viedään aika kohdata ihminen rauhassa, hoitotyö muuttuu helposti pelkäksi kontrolliksi ja suorittamiseksi. Ratkaisuksi tarvitaan tiukat ja sitovat henkilöstömitoitukset myös mielenterveyspuolelle, jotta osastoilla on aikaa inhimilliselle kohtaamiselle. Samalla ihmiset, joilla on omaa kokemusta mielenterveyspalveluista, on nostettava palkallisiin suunnittelu- ja johtotehtäviin hyvinvointialueilla, jotta heidän äänensä ohjaa rahoituksen käyttöä.

​Mielenterveyshuollon pitää tukea eikä alistaa ihmistä

​Me emme voi enää katsoa sivusta järjestelmää, joka auttamisen sijaan rikkoo ihmisiä. Jokainen päivä, jonka jatkamme nykyisellä autoritäärisellä ja alirahoitetulla mallilla, tuottaa uusia murtuneita mieliä. Nyt ei ole kyse pienistä viilauksista, vaan tarvitsemme kokonaisvaltaisen asennemuutoksen suljettujen ovien taakse. Psykiatrisen hoidon on lakattava olemasta pelkkää yhteiskunnallisten ongelmien siivoamista ja ihmisten kontrollointia. Sen pitää olla paikka, jossa ihmistä kunnioitetaan ja hänen itsemääräämisoikeuttaan varjellaan. Jos yhteiskuntamme ei pysty kohtaamaan tukea tarvitsevia ihmisiä tasavertaisina, olemme epäonnistuneet inhimillisyyden peruspilareissa. Työtä on tehtävä niin kauan, että jokaisen ääni tulee aidosti kuulluksi.