Mielenterveyspalvelut kriisissä – näin leikkaukset pahentavat suomalaisten hyvinvointia

Suomi on maa, jossa mielenterveysongelmat ovat nousseet yhdeksi merkittävimmistä kansanterveysongelmista. Silti suunta, johon poliittiset päätökset vievät yhteiskuntaa, näyttää kaikkea muuta kuin ratkaisukeskeiseltä. Viime vuosien leikkaukset sote-palveluista, opiskelijoiden toimeentuloon kohdistuneet heikennykset sekä kuntouttavan työtoiminnan lakkauttaminen heijastuvat suoraan mielenterveyteen – tavalla, joka näkyy erityisesti nuorissa, pienituloisissa ja muutenkin kuormittuneissa ihmisissä.

Mielenterveys ei ole irrallinen osa elämää. Se rakentuu arjen turvasta, yhteisöistä, riittävästä toimeentulosta sekä saavutettavista palveluista. Kun näistä jokin romahtaa, ihmisen psyykkinen kuormitus kasvaa. Kun kaikki romahtavat yhtä aikaa, syntyy kriisi, jota ei voi enää selittää yksilön vastuulla tai elämäntavoilla. Juuri tällainen tilanne on Suomessa nyt.

Mielenterveyspalveluiden kuormitus ei ole sattumaa

Moni on kokenut tilanteen, jossa avun tarve on akuutti, mutta ensimmäinen vapaa aika mielenterveyden ammattilaiselle on kuukausien päässä. Tämä ei ole vain yksilön tragedia, vaan rakenteellinen epäonnistuminen. Leikkaukset perusterveydenhuoltoon ja mielenterveyspalveluihin ovat johtaneet siihen, että hoidon piiriin pääsee vasta, kun tilanne on jo kriisiytynyt. Varhainen tuki – se, joka säästää rahaa ja ennen kaikkea ihmisten elämää – on jäänyt taka-alalle.

Kun apua saa vain kriisitilanteissa, mielenterveysongelmat muuttuvat raskaammiksi, pitkäkestoisemmiksi ja enemmän toimintakykyä heikentäviksi. Tämä näkyy kasvavassa uupumuksessa, lisääntyneissä sairauspoissaoloissa ja hoidon tarpeen räjähtämisessä.

Opiskelijoiden mielenterveys on kriisissä

Opiskelijat ovat jo pitkään raportoineet kasvavasta ahdistuksesta, masennuksesta ja uupumuksesta. Sen sijaan, että heille olisi rakennettu parempia tukirakenteita, heidän taloudellista asemaansa on heikennetty. Asumistuen ja opintotuen leikkaukset pakottavat opiskelijat elämään jatkuvassa epävarmuudessa – ja epävarmuus on yksi merkittävimpiä mielenterveyttä kuluttavia tekijöitä.

Kun toimeentulo ei riitä, opiskelija tekee enemmän töitä opintojen ohella. Tämä lisää kuormitusta ja uupumusta, mikä puolestaan vaikeuttaa opintoja entisestään. Lopulta syntyy kehä, jossa opiskelijan jaksaminen murtuu, mutta apua on vaikea saada. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön jonot ovat paisuneet, ja moni opiskelija kokee olevansa yksin ongelmiensa kanssa.

Kuntouttavan työtoiminnan lakkauttaminen vie turvaverkon monelta

Monille kuntouttava työtoiminta on ollut tapa pysyä arjessa kiinni, kokea yhteisöllisyyttä ja saada tukea kuntoutumiseen. Se on ollut myös matalan kynnyksen tie kohti työllistymistä ja parempaa toimintakykyä. Kun tämä rakenteellinen tuki on viety pois, moni on jäänyt tyhjän päälle.

Mielenterveys ei parane yksin neljän seinän sisällä. Se vaatii yhteisöä, rutiineja ja mahdollisuuden osallistua. Kun nämä elementit puuttuvat, yksinäisyys kasvaa ja mielenterveyden ongelmat pahenevat. Yksinäisyys on maailmanlaajuisesti yksi suurimmista mielenterveyden riskitekijöistä, ja Suomessa se näkyy entistä selvemmin syrjäytymisessä ja väsyneissä ihmisissä, jotka kaipaavat tukea mutta eivät löydä sitä.

Päihteiden käytön kasvu on seuraus, ei syy

Viime vuosien ilmiö, niin sanotun "peukkuhuumeen" käytön kasvu, on herättänyt ymmärrettävää huolta. Sen sijaan että ilmiötä käsiteltäisiin pelkästään rikosoikeudellisena tai moraalisena kysymyksenä, olisi syytä tarkastella sen juurisyitä. Moni, joka päätyy päihteiden käyttöön, tekee sen selviytyäkseen mielenterveyden kuormasta, johon ei ole saanut apua.

Päihdeongelmat ja mielenterveysongelmat kulkevat usein käsi kädessä. Kun mielenterveyspalvelut eivät ole saatavilla, päihteet tarjoavat lyhytaikaista helpotusta – mutta pitkällä aikavälillä ne pahentavat tilannetta. Vain kun mielenterveyteen panostetaan kunnolla, voidaan päihdeongelmien kasvu pysäyttää.

Miten suunta käännetään?

Mielenterveyden kriisiin ei ole yhtä helppoa ratkaisua, mutta useita selkeitä askelia on olemassa:

1. Mielenterveyspalveluiden resursointi on palautettava ennalleen – ja sen yli.
   Matala kynnys on tärkein: apua pitää saada ilman taistelua.

2. Taloudellinen turva on mielenterveyden ehto.
   Ihminen ei voi voida hyvin, jos hän ei tiedä selviääkö vuokrasta tai ruoasta.

3. Opiskelijoille on tarjottava oikea toimeentulo ja toimiva terveydenhuolto.

4. Yhteisöllisyyttä tukevat palvelut ja kuntouttava toiminta on palautettava.

5. Päihdepalvelut ja mielenterveyspalvelut on integroitava paremmin.

Lopuksi

Mielenterveyden kriisi ei ole yksittäisten ihmisten heikkoutta – se on yhteiskunnan rakenteiden ongelma. Jos haluamme pysäyttää pahoinvoinnin kasvun, meidän on alettava rakentaa Suomea, jossa tuki on saatavilla silloin kun sitä tarvitaan, ja jossa ihmisten arkea ei kuormiteta kohtuuttomasti.

Mielenterveys ei ole luksusta. Se on perusta, jolle ihmisarvoinen elämä rakentuu.