Mielenterveys ei ole poliittinen este – Miksi oikeisto pelkää ääntäni?
Diagnoosini eivät määrittele älykkyyttäni
Sairauteni ovat osa arkeani, mutta ne eivät pyyhi pois kykyäni analysoida yhteiskuntaa. On aika avata, mitä nämä diagnoosit todella tarkoittavat, jotta vähättely loppuu:
- Skitsoaffektiivinen mielialahäiriö: Tämä on monimutkainen sairaus, jossa yhdistyvät skitsofrenian oireet (kuten harhat tai aistiharhat) ja mielialahäiriöt (mania tai masennus). Vaikka lääkitykseni on toimiva, sairauskuvaani kuuluu vaihteluita, mutta ne eivät tee minusta epäloogista toimijaa.
- Jatkuva pahanlaatuinen ahdistus ja sosiaalisten tilanteiden pelko: Kyse ei ole vain "jännittämisestä", vaan lamauttavasta fyysisestä ja psyykkisestä tilasta, joka tekee maailmassa olemisesta raskasta.
- Unettomuus: Pitkäaikainen unettomuus on uuvuttavaa ja se syö voimavaroja, mutta se myös kirkastaa sen, miten kestämätön nykyinen suoritusyhteiskuntamme on.
Se, että sairastan, ei tarkoita, ettenkö olisi itsetietoinen. Skitsoaffektiivinen häiriö opettaa tunnistamaan omat rajat. Kun mania nousee tai masennus painaa, vetäydyn ja lataudun. Se on kurinalaisuutta ja vastuullisuutta, jota moni "terve" poliitikko tai huutelija ei hallitse. Poliittinen ääneni on kirkkaimmillaan silloin, kun olen sinut sairauteni kanssa.
Sosialismi on vastaus, ei oire
Monet kysyvät, johtuuko radikaali vasemmistolaisuuteni sairauksistani. Vastaan päinvastoin: kapitalistinen järjestelmä pahentaa mielenterveyskriisiä. Me elämme järjestelmässä, joka arvottaa ihmisen vain hänen tuottavuutensa kautta. Kapitalismi vaatii jatkuvaa suorittamista ja kilpailua; se ei salli heikkoutta tai pysähtymistä. Monet diagnooseistani ovat suoraa seurausta yhteiskunnasta, joka on rakennettu koneille, ei tunteville ihmisille. Kun oikeisto kysyy lääkityksestäni, he kieltäytyvät näkemästä, että ehkä koko järjestelmä tarvitsisi perusteellista "lääkitystä" ja remonttia.
On ironista, että oikeisto peräänkuuluttaa sananvapautta, mutta yrittää viedä sen niiltä, joiden aivokemia ei mahdu muottiin. Tätä kutsutaan ableismiksi – syrjinnäksi, jossa ihmisen arvo määritellään hänen terveydentilansa mukaan. Minun sairauteni antaa minulle kyvyn nähdä yhteiskunnan kovuuden tavalla, johon etuoikeutetut trollit eivät koskaan pysty. Sosialismi ja aito tasa-arvo eivät ole mielipidekysymyksiä, vaan elinehtoja meille, jotka emme mahdu markkinatalouden kapeaan muottiin.
Karma ja oikeus keskusteluun
Kestän kyllä trollien hyökkäykset. Poistan kommentit, jotka loukkaavat muita ihmisiä, mutta itseeni kohdistuvan loanheiton jätän omaan arvoonsa – se kertoo enemmän kirjoittajasta kuin minusta. Oikeistolaisessa retoriikassa mielenterveys on usein tabu tai yksilön oma heikkous, ja he vähättelevät ongelmia, joita eivät itse ymmärrä.
Trollit luulevat olevansa haavoittumattomia ruutunsa takana, mutta elämä ei kysy poliittista kantaa, kun uupumus tai kriisi iskee. Toivon heille samaa kokemusta – en pahantahtoisuudesta, vaan jotta he heräisivät näkemään sen inhimillisyyden, jota he nyt yrittävät minussa polkea. Toivon, että karma hoitaa tehtävänsä ja nämä vähättelijät ymmärtävät jonain päivänä itse, miltä mielen särkyvyys tuntuu.
Mielenterveysongelmista kärsivillä on täysi oikeus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Meillä on perspektiiviä, jota valtavirralla ei ole. Me näemme järjestelmän valuviat suoraan nahoissamme.
En suostu hiljenemään. Minun lääkitykseni ja poliittinen kantani ovat molemmat kunnossa.