Luokkataistelu vaatii muutakin kuin paluuta menneeseen: Onko SAK:n ”Pohjoismainen tie” riittävä lääke pääoman hyökkäystä vastaan?
Kurjistamispolitiikka on ideologinen valinta, ei välttämättömyys
Nykyisen hallituksen harjoittama politiikka ei ole ollut taloudellinen pakko, vaikka valtamedia onkin kuorossa näin väittänyt. Se on ollut johdonmukainen luokkasota ylhäältä alaspäin. Työttömyysturvan leikkaukset, lakko-oikeuden murentaminen ja työnantajapuolen vallan sementointi ovat kaikki osa samaa koneistoa, jonka tarkoituksena on luoda pelolla hallittu, halpa ja nöyrä työvoimareservi.
Työn jakaminen on oikeudenmukaisuutta, ei utopiaa
SAK puhuu työllisyyden parantamisesta, mutta meidän on mentävä syvemmälle: työn määrää on vähennettävä radikaalisti. Teknologinen kehitys ja automaatio tuottavat valtavasti vaurautta, mutta tällä hetkellä se valuu vain omistavan luokan taskuihin työntekijöiden uupuessa.
On aika vaatia kuuden tunnin työpäivää tai nelipäiväistä työviikkoa täydellä palkalla. Työn jakaminen on ainoa kestävä tapa poistaa työttömyys ja palauttaa ihmisille oikeus omaan aikaansa. Jos koneet tekevät työmme, miksi me olemme edelleen sidottuja 40 tunnin viikoittaiseen pakkopaitaan? Meidän on vaadittava elämää, jossa työ on vain osa arkea, ei sen koko sisältö.
Kontrollista vapautumiseen: Vastikkeeton perustulo
Pelkkä ansiosidonnaisen työttömyysturvan puolustaminen on riittämätöntä, sillä se sitoo meidät edelleen palkanmaksujärjestelmän orjuuteen ja viranomaisten mielivaltaan. Kapitalismi tarvitsee köyhyyttä pelotellakseen työssäkäyviä, ja nykyinen sosiaaliturva on muuttunut valvontakoneistoksi.
Meidän on vaadittava vastikkeetonta perustuloa, joka takaa jokaiselle ihmisarvoisen elämän riippumatta siitä, onko hänellä myydä työvoimaansa markkinoille. Perustulo katkaisisi palkanmaksajan vallan kuristaa työntekijää ja antaisi pätkätyöläisille, taiteilijoille ja kotihoitajille sen arvostuksen, jonka he ansaitsevat. Se olisi todellinen isku kapitalistista riistoa vastaan.
Neuvottelupöydistä suoraan toimintaan
SAK vaatii valtakunnansovittelijan aseman vahvistamista ja tulkintaetuoikeuden siirtämistä työntekijöille paikallisessa sopimisessa. Nämä ovat tärkeitä teknisiä korjauksia, mutta lain pykälät ovat aina valtaapitävien kirjoittamia. Jos hallitus kieltää tukilakot tai rajoittaa poliittista mielenilmausta, meidän on oltava valmiita laajaan kansalaistottelemattomuuteen.
Todellinen valta ei ole kabineteissa, vaan siellä, missä ratas pysähtyy. Jos työntekijät poistuvat paikoiltaan, yhteiskunta lakkaa pyörimästä. Meidän ei pidä pyytää lupaa lakkoon, vaan ottaa se oikeutena, joka kuuluu luonnollisesti työntekijälle. Solidaarisuus ei voi pysähtyä ammattiosaston rajoihin; jokainen hyökkäys yhtä työntekijää kohtaan on hyökkäys meitä kaikkia kohtaan.
Vain vasemmisto on ratkaisu – keskusta ja oikeisto ovat osa ongelmaa
Meidän on oltava rehellisiä: tämä kriisi ei ratkea kompromisseilla porvarillisten voimien kanssa. Historia on osoittanut, että keskustapuolueet ja maltillinen oikeisto taipuvat aina pääoman tahtoon, kun panokset kovenevat. Vain ja ainoastaan vahva, peräänantamaton vasemmisto voi purkaa tämän kurjistamiskierteen.
Meillä ei ole enää varaa ”yleispuolueisiin”, jotka yrittävät miellyttää sekä riistäjää että riistettyä. Tarvitsemme politiikkaa, joka uskaltaa sanoa ääneen, että rikkaiden ylivallan on päätyttävä. Seuraavalla vaalikaudella valta on palautettava niille puolueille, joiden juuret ovat työväenliikkeessä ja joiden päämääränä on sosialismi, ei kapitalismin hienosäätö. Mikään muu voima ei tule palauttamaan luottamusta tai pohjoismaista hyvinvointia, koska mikään muu voima ei ole valmis haastamaan suurpääoman pyhää koskemattomuutta.
Katse kohti tulevaa – reformismista radikalismiin
SAK:n 59 tavoitetta ovat hyvä pohja, mutta ne eivät saa jäädä pelkäksi toivelistaksi seuraavalle hallitukselle. Historiallisesti mikään merkittävä parannus työväenluokan asemaan ei ole tullut pyytämällä, vaan ottamalla. Pohjoismainen hyvinvointivaltio ei syntynyt hyväntahtoisuudesta, vaan hallitsevan luokan pelosta.
Seuraavat eduskuntavaalit vuonna 2027 ovat vedenjakaja. Se ei ole vain valinta puolueiden välillä, vaan valinta alistumisen ja radikaalin vastarinnan välillä. On aika lopettaa puolustustaistelu ja aloittaa hyökkäys. Tavoitteena ei saa olla vain paluu vanhaan, vaan uuden, todella oikeudenmukaisen ja työntekijöiden hallitseman yhteiskunnan rakentaminen.
Mitä sinä voit tehdä tänään?
Älä tyydy vain lukemaan ja nyökkäämään. Pääoma laskee sen varaan, että pysymme hiljaa ruutujemme äärellä.
- Jaa tämä teksti työpaikkasi kahvihuoneessa, ammattiosastosi ryhmissä ja sosiaalisessa mediassa. Murtakaamme hiljaisuus ja oikeistolainen valhe välttämättömyydestä.
- Keskustele työkavereidesi kanssa. Kysy heiltä, tuntevatko he itsensä turvatuksi vai onko pelko jo hiipinyt heidänkin arkeensa. Vain keskustelun kautta syntyy luokkatietoisuus.
- Valmistaudu toimintaan. Liity vasemmistolaiseen järjestöön tai aktivistiryhmään. Kun seuraava kutsu mielenilmaukseen tai lakkoon tulee, älä keksi tekosyitä – ole paikalla.
On aika palauttaa valta sille, jolle se kuuluu: esimerkiksi tuottajalle ja työntekijälle. Solidaarisuus on aseemme!