Lännen sotilaallinen eskalaatio Lähi–idässä – vaarallinen tie kohti globaalia epävakautta
On tietenkin selvää, että Iranin hallinto on syyllistynyt omiin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiinsa ja sortotoimiin omaa kansaansa kohtaan. Tätä ei kukaan täysjärkinen kiistä. Mutta se, että autoritaariset valtiot rikkovat kansainvälisiä sopimuksia, ei anna länsimaille tai niiden liittolaisille avointa valtakirjaa toimia YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden yläpuolella. Kun suvereenien valtioiden alueellista koskemattomuutta loukataan toistuvasti, viestitään muulle maailmalle vain sitä, että raaka voima on ainoa merkitsevä tekijä. Tällainen toiminta ei tuo vakautta – se tuo vain lisää tuhottuja elämiä ja kasvavaa katkeruutta.
Meidän on nähtävä se kylmä tosiasia, että asevarustelun lisääminen ja hyökkäyksellinen sotilasdoktriini vain ruokkivat väkivallan kierrettä. Jokainen uusi ohjusisku on samalla isku koko maapallon ekologista ja taloudellista tulevaisuutta vastaan. Emme voi elää maailmassa, jossa suurvallat leikkivät siviilien hengillä ja valtioiden suvereniteetilla kuin pelinappuloilla. Eskalaatio Lähi-idässä heijastuu välittömästi Eurooppaan – niin hallitsemattomina pakolaisvirtoina, energian hinnan nousuna kuin globaalina turvallisuusuhkana. Silti tuntuu, että täällä pohjolassa ollaan täysin sokeita sille, mitä on oikeasti tapahtumassa.
Tässä kohtaa katse kääntyykin väistämättä kotimaan hallitukseen. On suorastaan kestämätöntä seurata Orpon hallituksen hiljaisuutta ja kritiikitöntä myötäilyä. Suomen ulkopolitiikan vahvuus on perinteisesti perustunut Geneven sopimusten kunnioittamiseen ja rauhanvälitykseen, mutta nyt olemme luopumassa tästä roolista. Oikeita, selkeitä ja jyrkkiä tuomitsevia viestejä ei olla hallituksen suunnalta kuultu – sen sijaan on tyydytty korkeintaan epämääräiseen ja pieneen valitukseen, joka ei mielestäni ole todellista tuomitsemista nähnytkään. Hiljaisuus tai varovainen sanavalinta tässä tilanteessa on tosiasiallista hyväksyntää. Se, että Suomi ei uskalla asettua puolustamaan kansainvälistä lakia silloin, kun rikkojana on strateginen kumppani, tekee meistä osasyyllisiä nykyisen järjestelmän romuttumiseen.
Mielestäni meidän on siirryttävä tyhjästä puheesta tekoihin. Ensimmäinen askel olisi Yhdysvaltojen painostaminen perumalla massiiviset F-35-hävittäjäkaupat. Emme voi sitoa puolustustamme vuosikymmeniksi maahan, joka käyttää sotilaallista voimaansa näin holtittomasti ja kansainvälisestä oikeudesta välittämättä. Samalla Israelille on asetettava välittömät ja tuntuvat pakotteet: aseviennin täyskielto, kaiken korkean teknologian viennin pysäyttäminen sekä Israelin ja EU:n välisen assosiaatiosopimuksen välitön hyllyttäminen. Lisäksi Israelin osallistuminen kansainvälisiin tiede- ja kulttuuriohjelmiin tulisi jäädyttää, kunnes maa noudattaa YK:n päätöslauselmia. Vain tällainen tuntuva eristäminen voi pysäyttää tämän tuhon tien.
Lisäksi meidän on uskallettava käyttää järeämpiä keinoja Yhdysvaltoja kohtaan. Suomen ja muiden eurooppalaisten maiden tulisi asettaa ehdoksi Nato-yhteistyön syventämiselle ja DCA-sopimuksen toteuttamiselle se, että Yhdysvallat sitoutuu noudattamaan kansainvälistä oikeutta Lähi-idässä. Jos Yhdysvallat jatkaa yksipuolisia ja laittomia iskujaan, Suomen tulisi vakavasti harkita Yhdysvaltojen joukkojen ja tukikohtien pääsyn rajoittamista maaperällemme. Emme voi olla suurvallan hiljaisia ja passiivisia kumppaneita, kun panoksena on maailmanrauha.
Meidän on vaadittava välitöntä suunnanmuutosta. Diplomatian ja neuvottelujen on oltava ensisijaisia työkaluja, ei pelkkiä juhlapuheiden korulauseita. Sotilaallinen pullistelu ja siviili-infrastruktuurin vaarantaminen eivät ole puolustettavia toimia – teki niitä kuka tahansa. Lopulta on kyse koko planeetan turvallisuudesta. Jatkuva aseistaminen ja konfliktien lietsominen eivät poista terrorismin tai epävakauden juurisyitä, vaan ne luovat otollisen maaperän uudelle vihalle ja hallitsemattomalle eskalaatiolle. Orpon hallituksen on vihdoin löydettävä selkärankansa ja vaadittava todellista tulitaukoa pelkän varovaisen muminan sijaan. Emme voi enää katsoa muualle, kun viattomat siviilit maksavat hinnan suurvaltapolitiikasta ja kansainväliset sopimukset murenevat käsiimme. Jos normalisoimme väkivallan ja hylkäämme oikeudenmukaisuuden, kylvämme vain uusia konflikteja tuleville sukupolville – ja tällä tiellä olemme lopulta kaikki vaarassa.