Donald Trump on tällä hetkellä Yhdysvaltain presidentti, ja hänen johtamansa ulkopolitiikka on vienyt maailmaa yhä vaarallisempaan suuntaan. Kyse ei ole enää pelkistä uhkauksista, provosoivista lausunnoista tai diplomaattisista kriiseistä. Yhdysvallat on jo hyökännyt Venezuelaan, ja tämä muuttaa tilanteen perustavanlaatuisesti. Kun sotilaallista voimaa käytetään avoimesti kansainvälisen oikeuden vastaisesti, kysymys ei ole enää siitä, voiko näin tapahtua uudelleen, vaan siitä, missä ja milloin.
Venezuelan hyökkäys ei ollut yksittäinen poikkeama, vaan osa laajempaa linjaa, jossa Trumpin hallinto käyttää voimaa keinona ajaa omia strategisia ja taloudellisia etujaan. Kansainväliset sopimukset, YK:n periaatteet ja valtioiden itsemääräämisoikeus jäävät syrjään, kun Yhdysvallat katsoo toimivansa oman turvallisuutensa nimissä. Tämä ajattelutapa on äärimmäisen vaarallinen, koska se antaa suurvallalle oikeuden määritellä itse, milloin laki pätee ja milloin ei.
Venezuelan tapauksessa hyökkäystä perusteltiin tutulla retoriikalla. Puhuttiin demokratiasta, diktatuurista ja kansan vapauttamisesta. Todellisuudessa sotilaallinen väliintulo ei ole tuonut vapautta, vaan syventänyt kriisiä. Tavalliset ihmiset maksavat hinnan, eivät vallanpitäjät. Iskut kohdistuvat infrastruktuuriin, elinoloihin ja turvallisuuteen, ja niiden seuraukset kestävät vuosia tai vuosikymmeniä.
Erityisen huolestuttavaa on se, että Venezuelan hyökkäys näyttää madaltaneen kynnystä tuleville toimille. Kun yksi maa on jo joutunut sotilaallisen iskun kohteeksi ilman todellisia seuraamuksia hyökkääjälle, syntyy vaarallinen ennakkotapaus. Trumpin puheissa ja linjauksissa näkyy ajatus, että Yhdysvalloilla on oikeus toimia ennakoivasti ja yksipuolisesti aina, kun se kokee turvallisuutensa uhatuksi.
Tässä yhteydessä myös Grönlanti nousee huolestuttavalla tavalla esiin. Trump on toistuvasti ilmaissut näkemyksensä siitä, että Yhdysvallat tarvitsevat Grönlantia oman turvallisuutensa vuoksi. Kun tällainen ajattelu yhdistetään jo toteutuneeseen sotilaalliseen hyökkäykseen Venezuelaan, kyse ei ole enää harmittomista lausunnoista tai erikoisista poliittisista avauksista. Ajatus siitä, että strategisesti tärkeä alue voidaan ottaa haltuun turvallisuusperusteisiin vedoten, rikkoo suoraan kansainvälisen oikeuden perusperiaatteita.
Grönlanti on osa Eurooppaa ja Tanskan kuningaskuntaa, eikä mikään suvereeni alue ole kaupan tai vallattavissa vain siksi, että suurvalta kokee sen hyödylliseksi. Jos turvallisuusretoriikka hyväksytään riittäväksi perusteeksi alueellisiin vaatimuksiin, koko maailman rajat muuttuvat neuvoteltaviksi. Tällöin mikään maa ei ole enää turvassa, ei pieni eikä suuri.
Trumpin maailmankuva jakaa maailman voittajiin ja häviäjiin. Diplomatia nähdään heikkoutena ja yhteistyö hidasteena. Tässä ajattelussa voima korvaa oikeuden ja sääntöjä noudatetaan vain silloin, kun ne palvelevat omia etuja. Tämä ei tuo vakautta, vaan lisää epävarmuutta ja konflikteja. Kun säännöt eivät koske kaikkia, ne menettävät merkityksensä kokonaan.
Yhdysvaltojen hyökkäys Venezuelaan ja puheet Grönlannista eivät ole erillisiä ilmiöitä. Ne ovat osa samaa kehitystä, jossa kansainvälinen järjestys murenee pala palalta. Autoritaariset johtajat seuraavat tarkasti, mitä tästä seuraa. Jos Yhdysvallat saa toimia ilman seuraamuksia, muut ottavat mallia.
