Kun tulevaisuus tuntuu sumuiselta – nuorten mielenterveys ilmastokriisin varjossa

Moni nuori kantaa tänä päivänä huolta, joka ei liity yksittäiseen kokeeseen, ihmissuhteeseen tai edes omaan elämänpolkuun. Huoli on laajempi ja raskaampi. Se koskee koko planeettaa. Ilmastokriisi ei ole enää kaukainen uhkakuva tai uutisotsikoihin rajattu ilmiö, vaan se on läsnä arjessa, mielessä ja kehossa. Se herättää kysymyksiä, joihin ei tunnu löytyvän vastauksia. Millaisessa maailmassa elämme kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Onko meillä turvallista kotia, vakaata yhteiskuntaa ja luontoa, johon voi nojata.

Nuorten mielenterveys on herkkä peili yhteiskunnan tilasta. Kun tulevaisuus näyttäytyy epävarmana ja päättäjiltä tulevat viestit ovat ristiriitaisia tai vaimeita, epävarmuus muuttuu helposti ahdistukseksi. Moni nuori kokee ilmastoahdistusta, joka voi ilmetä univaikeuksina, toivottomuuden tunteina, keskittymisvaikeuksina tai lamaannuksena. Kyse ei ole liioittelusta tai heikkoudesta, vaan inhimillisestä reaktiosta todelliseen uhkaan.

Ilmastokriisi koskettaa Suomea monin konkreettisin tavoin, vaikka elämmekin pohjoisessa ja usein kuulemme olevamme turvassa pahimmilta seurauksilta. Talvet ovat jo nyt muuttuneet epävakaammiksi. Lumi tulee myöhemmin ja lähtee aikaisemmin. Jäät eivät kanna kuten ennen, mikä vaikuttaa liikkumiseen, harrastuksiin ja perinteisiin. Metsät kärsivät tuholaisista ja kuivuusjaksoista. Helteiset kesät kuormittavat erityisesti lapsia, vanhuksia ja mielenterveyden kanssa kamppailevia. Rankkasateet ja tulvat lisääntyvät, mikä näkyy myös kaupungeissa ja infrastruktuurissa.

Luonnon muutokset heijastuvat talouteen, ruoantuotantoon ja turvallisuuteen. Kun metsät voivat huonosti, myös metsätalous ja siihen liittyvät työpaikat ovat uhattuina. Maatalous kamppailee sään ääri ilmiöiden kanssa. Tämä kaikki luo epävarmuutta, joka ei jää aikuismaailmaan, vaan siirtyy myös nuorten mieliin. Nuoret seuraavat uutisia, keskustelevat somessa ja näkevät, miten maailma tuntuu olevan jatkuvassa kriisissä.

Lisäksi on olemassa seurauksia, joita emme vielä täysin tunne. Ilmastokriisi on monimutkainen ilmiö, jossa muutokset voivat laukaista uusia ketjureaktioita. Luontokato, uudet sairaudet, globaalit muuttoliikkeet ja yhteiskunnalliset jännitteet ovat asioita, joiden mittakaavaa on vaikea hahmottaa. Epävarmuus tulevasta on psyykkisesti kuormittavaa, erityisesti silloin kun ihminen on elämänvaiheessa, jossa tulevaisuuden rakentaminen on keskiössä.
 

Moni nuori kysyy itseltään, onko unelmien tavoittelu edes järkevää. Kannattaako opiskella, perustaa perhettä tai sitoutua pitkän aikavälin suunnitelmiin, jos maailma tuntuu horjuvalta. Tämä ajatus ei synny tyhjiössä. Se syntyy tilanteessa, jossa päättäjiltä ei kuulu riittävän selkeää ja uskottavaa viestiä siitä, että ilmastonmuutos otetaan vakavasti ja että ratkaisuja viedään määrätietoisesti eteenpäin.

Nuoret eivät odota täydellisyyttä. He ymmärtävät, että muutos on vaikeaa ja vaatii kompromisseja. Mutta he tarvitsevat signaalin. Selkeän, johdonmukaisen ja rehellisen viestin siitä, että ilmastokriisi on aikamme keskeinen haaste ja että sen ratkaiseminen ohjaa päätöksentekoa. Kun tämä signaali puuttuu, syntyy kokemus siitä, että vastuu sysätään tuleville sukupolville. Se kokemus on raskas kantaa.

Toivo on mielenterveyden kannalta elintärkeää. Toivo ei tarkoita sinisilmäisyyttä tai ongelmien kieltämistä, vaan tunnetta siitä, että asioihin voi vaikuttaa ja että joku kantaa vastuuta. Päättäjien rooli on tässä keskeinen. Kun politiikassa tehdään rohkeita ilmastopäätöksiä ja niistä viestitään avoimesti, se voi lievittää nuorten ahdistusta ja vahvistaa luottamusta tulevaisuuteen.

Ilmastokriisi on myös mielenterveyskriisi. Se haastaa meitä kuuntelemaan nuoria, ottamaan heidän huolensa tosissaan ja ymmärtämään, että psyykkinen hyvinvointi ei synny irrallaan ympäröivästä maailmasta. Kun huolehdimme planeetasta, huolehdimme samalla nuorten mielistä. Ja kun annamme selkeän signaalin siitä, että muutos on mahdollinen, annamme nuorille luvan uskoa tulevaisuuteen.