Krooninen unettomuus mielenterveyshäiriön kanssa: kokemukseni ja vinkit selviytymiseen

Unettomuus ei tarkoita pelkästään sitä, että makaa hereillä. Se tarkoittaa, että nukahtaminen kestää tunteja. Se tarkoittaa, että herää kolmelta yöllä eikä saa enää unta. Se tarkoittaa, että nousee aamulla ylös väsyneempänä kuin illalla meni nukkumaan. Satunnainen unettomuus vaivaa jo joka kolmatta suomalaista. Krooninen unettomuus on jotain paljon raskaampaa.
 

Milloin se alkoi

Lokakuussa 2025 nukahtaminen alkoi viedä yhä enemmän aikaa. Ensin puoli tuntia. Sitten tunti. Sitten kaksi. Makasin pimeässä ja aivot kävivät ylikierroksilla. Ahdistuneisuus, joka on ollut osa elämääni jo vuosia, löysi yöstä uuden areenan. Päivällä pystyin jollain tapaa hallitsemaan ajatuksiani. Yöllä se ei enää onnistunut.

Skitsoaffektiivinen mielialahäiriö tekee unettomuudesta erityisen raskaan. Sairaus vaikuttaa suoraan unen rakenteeseen ja aivojen kykyyn rauhoittua. Masennusjaksoina uni voi tuntua ainoalta pakopaikalta, mutta silti en nukahtanut. Ahdistusjaksoina keho on niin virittynyt, että nukahtaminen tuntuu mahdottomalta. Näiden kahden yhdistelmä tarkoitti pahimmillaan kolme tai neljä tuntia unta yössä. Joskus saatoin valvoa useita päiviä putkeen.

Väsymys kasautui viikoiksi. Pienetkin asiat tuntuivat ylivoimaisilta. Unettomuus ei ole vain väsymystä. Se vaikuttaa kaikkeen: mielialaan, muistiin, sosiaalisiin suhteisiin ja kykyyn selviytyä arjesta.

Mitä yritin ensin

Ensimmäisenä muutin iltarutiineja. Opin, että elimistö tarvitsee selkeän merkin siitä, että on aika rauhoittua. Aloin rauhoittaa iltaa noin tuntia tai puolentoista tuntia ennen nukkumaanmenoa. Sammutin ruudut aiemmin, laskin huoneen lämpötilaa ja yritin tehdä illasta johdonmukaisemman. Se auttoi jonkin verran, mutta ahdistuneisuus löysi tiensä läpi rutiineista huolimatta.

Opin myös sen, että ajatus siitä, että nyt pitää saada unta, on haitallinen. Mitä enemmän miettii saankohan unta tai entä jos en saa, sitä aktiivisemmaksi mieli käy. Se pitää hereillä. Opin vähitellen lopettamaan kellon tuijottamisen. Se oli vaikeampaa kuin miltä kuulostaa.

Lisäsin kevyttä liikuntaa iltapäivään, en liian myöhään iltaan, koska se virkistää liikaa juuri ennen nukkumaanmenoa. Aloin kirjoittaa päiväkirjaa iltaisin, jotta aivot saivat purkaa päivän ajatukset paperille ennen kuin menin vuoteeseen. Nämä kaikki auttoivat, mutta eivät riittäneet.

Lääkekokeilut osana hoitoa

En halunnut lääkkeitä ensisijaiseksi ratkaisuksi. Lääkkeet eivät hoida unettomuuden syytä. Ne hoitavat oiretta. Mutta tilanteessa, jossa keho ja mieli olivat niin ylikuormittuneita, että mikään muu ei auttanut, lääkäri arvioi tilanteen kanssani yhdessä.

Ensimmäiset kokeilut eivät toimineet. Osa lääkkeistä aiheutti sivuvaikutuksia, jotka vaikeuttivat tilannetta entisestään. Skitsoaffektiivisen mielialahäiriön lääkitys vaikuttaa unen rakenteeseen, ja sopivan yhdistelmän löytäminen vaati kärsivällisyyttä ja tiivistä yhteistyötä lääkärin kanssa.

Vähitellen löytyi yhdistelmä, joka alkoi auttaa. Uni ei palautunut yhdessä yössä. Se tapahtui hitaasti, viikkojen aikana. Ensin nukahtaminen helpottui. Sitten yöheräily väheni. Lopulta aloin heräämään aamuisin levänneempänä.

Mitä opin ja mitä haluan sanoa sinulle

Unettomuus on harvoin vain unettomuutta. Se on oire jostakin muusta: stressistä, ahdistuksesta tai käsittelemättömistä tunteista. Minun kohdallani se oli kaikkea näitä yhtä aikaa.

Jos sinulla on unettomuutta, aloita iltarutiineista. Rauhoita ilta tuntia ennen nukkumaanmenoa. Lopeta kellon tuijottaminen. Kirjoita ajatukset paperille ennen vuoteeseen menoa. Liiku päivällä, mutta ei liian myöhään.

Jos nämä eivät riitä, hae apua. Älä odota liian kauan. Mitä pidempään unettomuus jatkuu, sitä syvemmälle se juurtuu. Lääkäri, terapeutti ja läheiset ovat osa toipumista, ei merkki heikkoudesta.

Tärkeintä oli se, että en yrittänyt selvitä yksin. Unettomuus eristää, koska se tapahtuu silloin kun kaikki muut nukkuvat. Siksi on tärkeää puhua siitä päivällä niille, jotka voivat auttaa.