Krooninen ahdistus elämänkumppanina: kun helpotusta ei tunnu löytyvän

Mitä ahdistus oikeasti on

Ahdistuneisuushäiriöllä tarkoitetaan pitkäkestoista, tilanteeseen nähden liiallista ahdistusta, joka lamaannuttaa ja haittaa normaalia arkea. Se ei ole pelkkää hermostuneisuutta tai jännitystä. Se on tila, jossa keho ja mieli ovat jatkuvasti valmiustilassa ilman selvää syytä.

Miltä tuntuu kun ahdistus on ollut läsnä koko iän

Kun ahdistus on kroonista, se muuttuu osaksi normaalia olotilaa. Sitä ei enää tunnista ahdistukseksi, koska ei tiedä miltä tuntuu olla ilman sitä. Se on kuin jatkuva matala taustamelu, joka ei koskaan täysin vaikene.

Yli puolella ahdistuneisuushäiriöstä kärsivistä oireet ovat alkaneet jo lapsena tai murrosiässä. Huomattava osa häiriöistä kärsivistä kokee kärsineensä oireista läpi koko elämänsä. En osaa nimetä hetkeä, jolloin ahdistus alkoi. Se on aina ollut läsnä.

Skitsoaffektiivinen mielialahäiriö (jota sairastan) tekee tilanteesta erityisen monimutkaisen. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö voi ilmetä samanaikaisesti muiden psykiatristen sairauksien kanssa. Varsin tavallista tämä on esimerkiksi toistuvien masennustilojen yhteydessä. Ahdistus ja masennus ruokkivat toisiaan. Masennusjaksoina ahdistus voimistuu. Ahdistuksen voimistuessa toimintakyky heikkenee, mikä taas altistaa masennukselle.

Fyysiset oireet ovat osa arkea. Ahdistus aiheuttaa niska-hartiaoireita, sillä se saa ihmisen jännittämään kehoaan. Olkapäät nousevat huomaamatta ja niska-hartiaseudun verenkierto häiriintyy. Sydämentykytys, puristava tunne rinnassa ja vatsaoireet ovat tuttuja. Kehon reaktiot tuntuvat niin normaaleilta, että niitä ei enää edes huomaa. 

Miksi helpotusta ei tahdo löytyä

Tyypillinen ongelma on, että ihminen havahtuu hakeutumaan hoitoon vasta vuosien, jopa vuosikymmenien potemisen jälkeen, vaikka apua olisi saatavilla. Omalla kohdallani tämä johtui siitä, että en tunnistanut ahdistuksen oireita. En osannut hakea apua siihen, minkä luulin olevan normaali olotila.

Jos ahdistukseen ei saa helpotusta, ahdistuksen pelko voi aiheuttaa itseään ruokkivan kehän. Kun ahdistus ei helpotu hoidoista huolimatta, alkaa pelätä itse ahdistusta. Pelko pahentaa ahdistusta. Ahdistus vahvistaa pelkoa.

Ahdistus voi johtaa välttämiskäyttäytymiseen. Aluksi se tuntuu helpottavan oloa, mutta pidemmän päälle se vain hankaloittaa oireilua. Välttelyn vuoksi elämänpiiri kaventuu ja psyykkinen toimintakyky heikkenee. Sosiaalisia tilanteita alkaa välttää, koska ne ahdistaa. Välttelyn myötä elämä kaventuu. Kaventuminen lisää yksinäisyyttä. Yksinäisyys lisää ahdistusta.

Mikä on auttanut

En sano, että olen löytänyt ratkaisun. Krooninen ahdistus ei katoa yhdellä hoitomuodolla tai yhdessä yössä. Mutta jotkut asiat ovat auttaneet elämään sen kanssa paremmin.

Usein auttaa, jos pystyy nimeämään ahdistuksen taustalla olevia tunteita tai ajatuksia, kuten pelkoa, huolta tai riittämättömyyttä. Ahdistuksen nimeäminen ei poista sitä, mutta se ottaa siltä osan vallasta.

Olen puhunut ahdistuksesta psykiatriselle sairaanhoitajalle. Se on auttanut enemmän kuin odotin. Ahdistus kasvaa hiljaisuudessa. Kun sen tuo ääneen, se pienenee. Monet ovat saaneet apua myös terapiasta, vaikka itse en ole siihen päässyt. Jokainen löytää oman tapansa.

Säännöllinen arkirytmi on tärkeä. Kun keho ja mieli tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu, jatkuvasti virittynyt hermosto saa hieman lepoa. Nukkumaanmenoaika, ruokailut ja liikunta samaan aikaan päivästä toiseen luovat turvallisuuden tunnetta, jota ahdistunut mieli kaipaa.

Mitä haluan sanoa sinulle

Jos tunnistat itsesi tästä tekstistä, et ole yksin. Krooninen ahdistus on uuvuttavaa, koska se ei anna lepoa. Se on läsnä aamulla herätessä ja illalla nukkumaan mennessä.

Mutta se ei tarkoita, että tilanne on toivoton. Se tarkoittaa, että tarvitset oikeanlaista apua, omaan tahtiisi. Puhu siitä jollekin. Se voi olla psykiatrinen sairaanhoitaja, lääkäri tai läheinen ihminen. Ahdistus kasvaa hiljaisuudessa ja pienenee silloin kun sen uskaltaa tuoda esiin.