Köyhyys ei ole valinta – Hallituksen leikkauspolitiikka murentaa suomalaisen yhteiskunnan kivijalan
Kurjistaminen on poliittinen valinta, ei välttämättömyys
Hallituksen ajama politiikka perustuu harhaanjohtavaan ajatukseen siitä, että ihminen aktivoituu kurjistamalla. Tosiasia on kuitenkin se, että toimeentulotuki on viimesijainen turva. Se on tarkoitettu kattamaan elämän perusedellytykset: vuokran, lääkkeet ja ruoan. Kun tästä turvasta leikataan 70 miljoonaa euroa, ei kyse ole kannustamisesta, vaan ihmisarvon polkemisesta.
On paradoksaalista, että hallitus on omilla toimillaan ensin heikentänyt ensisijaisia etuuksia, kuten työttömyysturvaa ja asumistukea, ja siten pakottanut yhä useamman turvautumaan nimenomaan toimeentulotukeen. Kun ihmiset on ajettu tämän viimesijaisen turvan piiriin, on hallitus päättänyt leikata myös sieltä. Tämä on kierre, josta on mahdotonta nousta ilman riittävää tukea.
Työllisyys ei parane kyykyttämällä
Hallitus perustelee toimiaan usein työllisyyden parantamisella, mutta todellisuus näyttäytyy toisenlaisena. Työttömyyden kasvaessa ja taloussuhdanteiden heikentyessä ihmisten syyllistäminen heidän tilanteestaan on epäoikeudenmukaista. Sosiaaliturvan leikkaukset eivät luo yhtäkään uutta työpaikkaa. Päinvastoin, ne lisäävät ihmisten hätää, mikä tutkitusti heikentää kykyä työllistyä ja huolehtia omasta hyvinvoinnista.
Leikkausten seuraukset valuvat väistämättä kuntien ja muiden sosiaalipalveluiden kannettaviksi. Kun ihmisellä ei ole varaa perusmenoihin, ongelmat kasaantuvat. Ruokajonot pitenevät, terveysongelmat syvenevät ja lapsiköyhyys kasvaa. Nämä ovat kalliita laskuja, jotka yhteiskunta joutuu maksamaan tulevaisuudessa moninkertaisina.
