Suomi on pitkään kertonut itsestään tarinaa hyvinvointivaltiona, maana jossa ketään ei jätetä yksin. Nyt tuo tarina murenee pala palalta. Petteri Orpon hallituksen tuoreimmat päätökset toimeentulotuen kiristämisestä eivät ole enää yksittäisiä talousratkaisuja, vaan avoin arvovalinta. Tämä ei ole lipsahdus eikä välttämätön paha. Tämä on tietoinen linjaus, ja se kohdistuu kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin.
Kun hallitus poistaa toimeentulotuen suojaosan ja päättää, että jokainen ansaittu euro ja jokainen saatu avustus huomioidaan jatkossa täysimääräisesti tulona, se lähettää viestin, jota ei voi tulkita väärin. Työn tekeminen pienimuotoisesti ei enää auta, oma-aloitteisuus ei palkitse ja arjesta selviytyminen muuttuu hallinnolliseksi riskiksi. Tämä on politiikkaa, jossa selviytyminen nähdään virheenä.
Aiemmin järjestelmä tunnusti edes osittain todellisuuden. Sen, että satunnainen työ tai pieni tuki perheeltä saattoi estää velkakierteen, häätöuhan tai nälän ilman, että koko tukijärjestelmä romahti. Nyt tämä realismi on poistettu. Orpon hallitus on päättänyt, että köyhän elämä typistyy laskentakaavaksi. Kun hallitus laskee euroja, ihmiset katoavat.
Erityisen kylmää on se, että myös pienet, epäviralliset avustukset lasketaan jatkossa täysimääräisesti tuloksi. Jos vanhemmat auttavat aikuista lastaan maksamaan ruokaa tai lääkkeitä, valtio tulee väliin ja rankaisee. Jos sukulainen tai läheinen ojentaa kätensä, hallitus vetää sen pois. Tässä Suomessa solidaarisuus muuttuu ongelmaksi ja auttaminen riskitekijäksi.
Hallitus puhuu kannustavuudesta ja vastuusta, mutta todellisuudessa se rakentaa järjestelmää, jossa pienituloisen elämästä tehdään jatkuva koe. Jokainen kuukausi on uusi uhka, jokainen euro mahdollinen ansa. Tämä ei ole työllisyyspolitiikkaa, eikä tämä ole kestävää taloudenpitoa. Tämä on kuripolitiikkaa, jossa valvonta korvaa luottamuksen ja rangaistus korvaa tuen. Pysy paikallasi, ole hiljaa ja kiitä siitä mitä jää.
Petteri Orpon hallitus väittää, ettei vaihtoehtoja ole. Että leikkaukset ovat välttämättömiä ja että kaikkien on osallistuttava talkoisiin. Tämä on harhaanjohtavaa. Vaihtoehtoja on aina, mutta tämä hallitus on tehnyt valintansa. Se keventää hyväosaisten taakkaa, suojelee varallisuutta ja siirtää riskit niille, joilla ei ole puskuria, säästöjä tai poliittista vaikutusvaltaa. Kun rahat loppuvat, empatia loppuu ensin.
Tämä linja ei rakenna vahvempaa Suomea. Se murentaa luottamusta yhteiskuntaan, lisää eriarvoisuutta ja syventää köyhyyttä. Se kasvattaa epävarmuutta, stressiä ja syrjäytymistä. Hallitus näyttää unohtaneen, että toimeentulotuki ei ole oikotie helppoon elämään, vaan viimeinen turvaverkko. Kun siitä tehdään entistä ankarampi ja armottomampi, viesti on selvä. Hyvinvointivaltio puretaan yksi päätös kerrallaan.
