Kielteinen turvapaikkapäätös vie nyt Afrikkaan: mitä EU:n palautuslaki oikeasti tarkoittaa

Ihmisiä siirretään maihin, joihin heillä ei ole mitään sidettä. Heitä voidaan pitää säilössä jopa kaksi vuotta. Myös lapsia. Myös perheitä. Ei siksi, että heidät on todettu vaarallisiksi. Riittää, että viranomainen arvioi heidät sellaisiksi.
 

Tämä on se laki, jonka puolesta kokoomuksen ja perussuomalaisten europarlamentaarikot äänestivät. He tekivät sen mielellään.

Ihmisoikeusjärjestöt varoittavat, että kun ihminen siirretään EU:n rajojen ulkopuolelle, EU:n lait eivät enää suojele häntä. Valvonta on käytännössä mahdotonta. Mitä tapahtuu, kun kamerat sammuvat? Tämä ei kiinnosta heitä, jotka tämän lain äänestivät läpi.

Tämä ei ole sattumaa. Sama politiikka kohdistuu aina samoihin ihmisiin: köyhiin ja tummempiin. Oikeisto kutsuu sitä turvallisuudeksi. Minä kutsun sitä valinnaksi siitä, kenen elämä on arvokas.

Totuus on yksinkertainen. Suomi tarvitsee maahanmuuttoa. Väestö vanhenee, työvoimapula kasvaa ja syntyvyys laskee. Maahanmuuttajat maksavat veroja, hoitavat vanhuksiamme ja rakentavat talojamme. Silti oikeisto rakentaa vankiloita heidän odotustiloikseen.

Perussuomalaisten europarlamentaarikko kirjoitti sosiaalisessa mediassa, että massapalautusten aika on alkanut. Hän kirjoitti sen ylpeänä.

Oikeisto ei pelkää maahanmuuttoa. Se pelkää tummempaa ihonväriä. Tätä on piiloteltu turvallisuuspuheeseen liian kauan.

Tätä kutsutaan eurooppalaisiksi arvoiksi. Minä kutsun sitä häpeäksi.