​
Pelkään, että olemme vähän hukanneet sen loman alkuperäisen jujun. Meistä on tullut suorittajia, jotka kohtelevat vapaa-aikaa aivan kuten työviikkoa. Yritämme olla niin tehokkaita, että lopulta koko loma muuttuu stressaavaksi suoritteeksi.
 

​
Koululaisena opittu tapa suorittaa kesää

Se tunne, kun istut alas ja pohdit, näkyykö peilistä oikeasti rentoutunut ihminen vai pelkkä tiukka aikataulu, ei ole mikään uusi juttu. Muistan itsekin kouluajoilta, kuinka kesälomaa odotettiin kuin kuuta nousevaa. Mutta se odotus ei ollut pelkkää iloa, vaan mukana oli usein outoa kiireen tuntua. Kun koulu loppui, tuntui kuin pitäisi heti "tehdä jotain", ettei loma menisi hukkaan. Meidät ikään kuin opetettiin ajattelemaan, että lepo pitää ansaita ja kun se on ansaittu, se on kulutettava mahdollisimman tehokkaasti. Usein unohdamme, että lepo on perusoikeus ja välttämättömyys – ei mikään palkinto, jota pitäisi suorittaa.

​Aikuisiällä tämä kierre on valitettavasti vain kiihtynyt.

​Miksi kalenterimme täyttyvät velvollisuuksista?

​
Monen kesäloma muistuttaa nykyään enemmän työlistaa kuin rentoa vapaa-aikaa. Pitää ehtiä mökille, vierailla sukulaisilla, hoitaa rästityöt, remontoida koti ja vielä matkustaa ulkomaille. Kun kalenteri on täynnä sovittuja menoja, loman ensimmäinen päivä ei tunnu helpotukselta, vaan uudelta työrupeamalta. Asetamme itsellemme niin monta tavoitetta, että niistä tulee taakka. Jos emme ehdi tehdä kaikkea, iskee syyllisyys.

​Tavoitteellisuus on toki upeaa, jos se aidosti ilahduttaa. Jos nautit keittiöremontista tai treenaamisesta, anna palaa! Ongelma syntyy vasta silloin, kun toiminta ei kumpua omasta halusta, vaan velvollisuudentunnosta tai ulkopuolisista paineista.

​Uskaltaisitko vain olla tekemättä mitään?

​
Taustalla on usein vaikeus sietää joutilaisuutta. Olemme oppineet mittaamaan arvoamme tuottavuudella. Kun työt loppuvat, moni tuntee olonsa levottomaksi, jos päivässä ei ole ohjelmaa. Tuntuu melkein väärältä vain olla. Siksi täytämme kalenterin tekemisellä, vaikka keho ja mieli huutaisivat lepoa.

​Tähän vaikuttaa tietysti somen luoma näyttämisen tarve. Haluamme, että lomamme näyttää ulospäin täydelliseltä, ja jaamme kuvia luodaksemme illuusion jatkuvasta onnesta. Kysymmekin itseltämme aivan liian harvoin, mitä me oikeasti tarvitsemme. Mietimme enemmän sitä, miltä loma näyttää muiden silmissä. Lopputulos on usein se, että palaamme töihin väsyneempinä kuin lähtiessämme, koska aivot eivät ole saaneet tarvitsemaansa rauhaa.

​Anna itsellesi lupa irrottautua

​
Loman kuuluisi olla palautumista. Voit helpottaa oloasi pysähtymällä tunnistamaan kaikki ne asiat, joiden ajattelet olevan "pakollisia". Kysy silloin rehellisesti: kuka niin sanoo? Onko se oma tahtosi vai ulkoinen paine?

​Kokeile jättää kalenteriin rohkeasti tyhjiä päiviä, jolloin et ole päättänyt yhtään mitään. Tyhjyys on paikka, jossa mieli todella lepää. Voit vaikka tehdä pienen "loman irtisanomiskirjeen": listaa suunnittelemasi projektit ja päätä, minkä voit perua tai siirtää suosiolla ensi vuoteen. Mikä tehtävä keventäisi mieltäsi eniten, jos jättäisit sen tekemättä?

​Viimeinen vinkkini on kokeilla somelomaa. Kun et kuvaa lomaasi muille, huomaat ehkä eläväsi sitä enemmän ihan itseäsi varten.

​Kesäloma ei ole työsuoritus, josta saa arvosanan. Se on omaa aikaasi. Ehkä tänä vuonna kannattaisi kokeilla rohkeasti joutilaisuutta ja antaa kesän vain tapahtua. Pysähdy hetkeksi: jos saisit poistaa kalenteristasi yhden velvollisuudelta tuntuvan asian, mikä se olisi? Vastaa tähän rehellisesti itsellesi ja uskalla tehdä muutos.