Iranin vaiettu kansanmurha 2026: Miksi maailma sulkee silmänsä teokratian hirmuvallalta?
Helmikuu 2026 on kääntymässä puoliväliin, ja on vihdoin myönnettävä ääneen se karu tosiasia, jota diplomaattiset piirit ovat yrittäneet vältellä: Iranin islamilainen tasavalta ei ole enää valtio kriisissä – siitä on tullut siviiliväestöään vastaan hyökkäävä miehityskoneisto. Viime kuukausien tapahtumat ovat osoittaneet, että hallinnon ja kansan välinen yhteiskuntasopimus on lopullisesti revitty riekaleiksi. Tilalle on tullut puhdas selviytymiskamppailu, jossa hallinto käyttää raskasta sota-aseistusta asuinalueilla ja kansa vastaa tähän epätoivoisella sitkeydellä.
Nykyinen tilanne eroaa aiemmista vuosista yhdellä keskeisellä tavalla: kyse ei ole enää vain tietyn ihmisryhmän oikeuksista, vaan koko järjestelmän rakenteellisesta mädännäisyydestä.
Taloudellinen väkivalta ja nälkä aseena
On sietämätöntä seurata, kuinka islamistihallinto on kääntänyt kansan kurjuuden poliittiseksi aseeksi. Inflaatio on karannut käsistä ja perustarvikkeiden, kuten leivän ja polttoaineen, hinnat on nostettu tasolle, joka tekee tavallisesta arjesta mahdotonta. Kun valtio epäonnistuu turvaamaan kansalaisilleen edes ruoan, se menettää kaiken legitiimiytensä.
Kyseessä on tietoinen nälkäpolitiikka. Hallinto palkitsee uskollisia tukijoitaan, kuten vallankumouskaartin jäseniä, samalla kun se kuristaa taloudellisesti niitä alueita, joilla mielenosoitukset ovat kiivaimpia. Tämä säälimätön voimankäyttö yhdistettynä siviilien teurastukseen osoittaa, ettei valtio yritä palauttaa järjestystä, vaan nujertaa väestön totaalisella pelolla. Mielenosoittajat on määritelty valtion vihollisiksi, joita vastaan käydään sotaa kuin vierasta valloittajaa vastaan.
Digitaalinen rautaesirippu ja oikeudellinen irvikuva
Yksi nykyhallinnon vahvimmista aseista on digitaalinen autoritaarisuus. Internetin toistuvat katkokset eivät ole vain tiedonkulun estämistä; ne ovat pimeitä verhoja, joiden suojissa toteutetaan laajamittaisia teloituksia. Samaan aikaan Iranin oikeusjärjestelmä on vajonnut täyteen absurdiuteen. Lait on kirjoitettu niin väljästi, että mikä tahansa hallinnon kritiikki voidaan tulkita kuolemalla rangaistavaksi rikokseksi.
Tässä järjestelmässä ne, joiden pitäisi suojella kansalaisia – asianajajat ja terveydenhuollon ammattilaiset – päätyvät itse selleihin autettuaan haavoittuneita. Se on oikeusvaltion täydellinen vastakohta: järjestelmä, jossa laki on olemassa vain vallanpitäjien suojana.
Geopoliittinen teatteri on tullut tiensä päähän
On suorastaan irvokasta seurata Iranin johdon retoriikkaa kansainvälisillä areenoilla. He esiintyvät miehityksen vastustajina ja puhuvat itsemääräämisoikeudesta muiden maiden kohdalla, vaikka samaan aikaan he eväävät perusoikeudet omilta kansalaisiltaan, naisiltaan ja vähemmistöiltään. Tämä teatteri on tullut tiensä päähän.
Meille on usein yritetty uskotella, että Iranin kansa olisi tyytyväinen vallitsevaan tilaan. Riippumattomat kyselytutkimukset, kuten Gamaanin analyysit, kuitenkin paljastavat totuuden: valtava enemmistö iranilaisista haluaa eroon nykyisestä valtiomuodosta. He haluavat modernin, sekulaarin demokratian. Tämä ei ole länsimainen tuontituote, vaan perusinhimillinen vaatimus elämästä ilman jatkuvaa kuolemanpelkoa.
Kansainvälisen yhteisön on valittava puolensa
Euroopassa on oltu haluttomia puuttumaan Iranin tilanteeseen riittävällä tarmolla, ehkä peläten alueellista eskalaatiota tai talousvaikutuksia. Mutta kuinka kauan voimme katsoa sivusta tätä järjestelmällistä teurastusta? Jos ihmisoikeudet ovat universaaleja, ne eivät voi loppua Iranin rajoille.
Iranin kansa on osoittanut uskomatonta rohkeutta. He eivät taistele vain säädöksiä tai hintoja vastaan; he taistelevat järjestelmää vastaan, joka on hylännyt ihmisyyden. Meidän on tuettava tätä kamppailua muutenkin kuin korulauseilla. Historia ei tule katsomaan hyvällä niitä, jotka vaikenivat silloin, kun kokonainen sukupolvi yritettiin hiljentää väkivallalla.
Vapaus Iranissa ei ole vain iranilaisten asia. Se on testi koko maailman ihmisoikeuspuheiden uskottavuudelle. On aika vastata siihen vaatimalla loppua tälle veriselle mielivallalle.
Kirjoituksessa on hyödynnetty asiatiedon lähteenä Bruno Jäntin artikkelia Ku.fi -sivustolla.