Elävät lapset eivät riitä Päivi Räsäselle

Räsäsen maailmankuvassa sikiö on lapsi, mutta jo syntynyt, apua tarvitseva ihminen jää sivuhuomioksi. Lapsiköyhyys on kasvanut rajusti viime vuosina, lastensuojeluun tulee ilmoituksia enemmän kuin järjestelmä pystyy käsittelemään, eikä työntekijöitä ole riittävästi. Nämä ovat eläviä lapsia, joilla on nimet, kasvot ja oikeus apuun.
 

Räsänen puhuu sikiöistä "Jumalan kuvaksi luotuina pieninä ihmisinä" ja toivoo kansalaisten heräävän ymmärtämään, mitä maassamme tapahtuu. Hän on oikeassa siinä, että jotain vakavaa on käynnissä. Mutta vastaukset löytyvät lastensuojelun resursseista ja nuorten mielenterveyspalveluista, eivät kynttiläseremonioista.

On myös syytä purkaa se mielikuva, jota Räsäsen puhe rakentaa. Abortti ei ole kevytmielinen päätös. Tutkimukset osoittavat, että suurin osa abortin tekevistä naisista on jo äitejä. He tietävät, mitä lapsen kasvattaminen vaatii, ja he tekevät päätöksensä harkiten. Heiltä ei puutu moraalia, heiltä puuttuu tuki.

Aborttioikeus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että nainen päättää omasta kehostaan. Raskaudenkeskeytyksen kieltäminen ei lopeta abortteja, se siirtää ne vaarallisiin olosuhteisiin. Suomalaisessa historiassa tämä nähtiin konkreettisesti: abortti oli rikos vuoteen 1950 asti, mutta se ei estänyt abortteja. Se vain tappoi naisia.

Jos Räsänen todella haluaisi puolustaa lapsia, hän puhuisi niistä, jotka jo elävät ja tarvitsevat apua nyt.