Suomessa on hetkiä, jolloin politiikka ei ole mielipidekysymys vaan arvovalinta. Asunnottomuus on yksi niistä. Kun ihminen menettää kotinsa, kyse ei ole vain seinistä ja katosta, vaan turvasta, terveydestä, työkyvystä ja ihmisarvosta. Petteri Orpon hallitus on tämän vaalikauden aikana osoittanut, ettei se ymmärrä tätä kokonaisuutta tai ei halua ymmärtää. Lopputulos on sama. Hallitus on epäonnistunut, ja sen epäonnistuminen näkyy konkreettisesti kadulla, ensisuojissa ja yhä useammin tavallisten työssäkäyvien ihmisten elämässä.
Asunnottomuus ei ole luonnonilmiö. Se on seurausta poliittisista päätöksistä. Suomessa tehtiin vuosien ajan määrätietoista työtä sen eteen, että jokaisella olisi koti. Tulokset olivat kiistattomia. Asunnottomuus väheni, pitkäaikaisasunnottomuus saatiin laskuun ja Suomea pidettiin esimerkkinä siitä, miten hyvinvointivaltio kantaa vastuunsa. Nyt tämä kehitys on käännetty päälaelleen. Ei vahingossa, vaan tietoisilla valinnoilla.
Orpon hallituksen ideologinen sokeus näkyy erityisesti siinä, miten asumista kohdellaan markkinakysymyksenä, ei perusoikeutena. Kun kohtuuhintaista asuntotuotantoa ajetaan alas ja asumisen tukia leikataan, seuraukset eivät jää teoreettisiksi. Ne näkyvät häätöinä, velkakierteinä ja ihmisten putoamisena tyhjän päälle. Hallitus puhuu talouskurista, mutta todellisuudessa se siirtää kustannukset kaikkein heikoimmille ja lopulta koko yhteiskunnalle.
Erityisen huolestuttavaa on, ettei asunnottomuus kosketa enää vain ihmisiä, joilla on monimutkaisia sosiaalisia ongelmia. Yhä useammin kodin menettävät pienituloiset työntekijät, opiskelijat ja eläkeläiset, ihmiset, jotka tekevät kaiken niin kuin heiltä on vaadittu: käyvät töissä, maksavat veronsa ja noudattavat sääntöjä. Silti koti katoaa alta. Tämä on häpeä maalle, joka mielellään kutsuu itseään oikeudenmukaiseksi.
Oikeistohallituksen puolustajat sanovat usein, että markkinat hoitavat. Mutta markkinat eivät kanna moraalista vastuuta. Ne eivät välitä siitä, nukkuuko ihminen autossa, tuttavan sohvalla tai kadulla. Vain valtio voi tehdä päätöksiä, jotka asettavat ihmisarvon talouslukujen edelle. Orpon hallitus on tehnyt päinvastoin. Se on katsonut sivusta, kun kohtuuhintainen asuminen muuttuu harvojen etuoikeudeksi.
Tämä ei ole vain vasemmistolainen huoli, vaan koko kansakunnan kriisi. Myös oikeistolaisen pitäisi ymmärtää, että asunnottomuus rapauttaa yhteiskunnan vakautta. Se lisää terveysmenoja, heikentää työmarkkinoiden toimivuutta ja kasvattaa turvattomuutta. Koti on perusta, jonka varaan yrittäjyys, työnteko ja perhe-elämä rakentuvat. Kun perusta murenee, koko rakennelma horjuu.
On rehellistä sanoa ääneen se, minkä moni jo ajattelee. Petteri Orpon hallitus ei ole tilanteen tasalla. Se ei ole pystynyt vastaamaan asunnottomuuden kasvuun, vaikka varoitusmerkit ovat olleet selviä. Lupaukset ovat jääneet puheiksi ja todellisuus on karu. On noloa seurata hallitusta, joka julistaa vastuullisuutta, mutta sysää vastuun pois itseltään.
