Äärioikeiston nousu Euroopassa: Miten taloudellinen epävarmuus ruokkii oikeistopopulismia?
Radikaali oikeistolaisuus ei synny tyhjiössä tai siksi, että ihmiset muuttuisivat yhtäkkiä pahoiksi. Kyseessä on järjestelmän sisäänrakennettu tapa suojella itseään. Kun jatkuvat leikkaukset, tuloerojen kasvu ja nuorten näköalattomuus alkavat horjuttaa yhteiskuntaa, huomio täytyy kääntää muualle. Äärioikeiston nousu tarjoaa tähän täydellisen keinon. Tavallisten ihmisten oikeutettu raivo ohjataan tietoisesti pois rikkaasta finanssieliitistä kohti kaikkein heikoimmassa asemassa olevia vähemmistöjä.

Oikeistopopulismia ja keksittyjä vihollisia – näin talouseliittiä suojellaan
Kun analysoi radikaalin oikeiston puheita, huomaa nopeasti, että niiden eliittivastaisuus on pelkkää teatteria. Liike väittää vastustavansa korruptoitunutta eliittiä, mutta todellisuudessa se suojelee sitä kaikkein tärkeimmältä eli taloudelliselta vastuulta. Äärioikeisto ei koskaan vaadi tuotantovälineiden siirtämistä yhteiseen hyvään, suuryritysten tiukempaa sääntelyä tai miljardöörien veroparatiisitulojen takavarikoimista. Sen sijaan syyllisiksi talousongelmiin nostetaan maahanmuuttajat, työttömät ja turvapaikanhakijat. Eli ryhmät, joilla ei ole mitään todellista valtaa yhteiskunnassa.
Tämä on historian vanhin ja likaisin harhautus. Työläiset ja vähävaraiset laitetaan taistelemaan toisiaan vastaan yhteiskunnan murusista. Näin kukaan ei katso ylöspäin kohti niitä, joiden hallussa suuri varallisuus todellisuudessa on. Äärioikeisto myy ihmisille illuusiota vahvasta kansallisvaltiosta ja menneestä suuruudesta. Heidän politiikkansa jättää kuitenkin taloudelliset riistorakenteet täysin ennalleen. Kyse on pelkästä sumuverhosta, joka peitetään isänmaallisiin symboleihin.
Algoritmit ja miljardöörien tuki radikaalille oikeistolle
Äärioikeiston nousun taustalla vaikuttaa myös moderni digitaalinen ja taloudellinen liitto. Vaikka liikkeen keulakuvat esiintyvät somessa kansanmiehinä ja järjestelmän vastaisina kapinallisina, heidän viestinsä saa jatkuvaa tukea suuryrityksiltä ja teknologiamiljonääreiltä. Piilaakson suuret alustat ja niiden suosittelualgoritmit on ohjelmoitu palkitsemaan vihasta, vastakkainasettelusta ja pelon lietsonnasta. Sellainen sisältö yksinkertaisesti tuottaa parhaiten klikkauksia ja mainostuloja.
Lisäksi monet maailman rikkaimmista ihmisistä rahoittavat ja tukevat tätä liikehdintää avoimesti. Syy on puhtaasti strateginen. Niin kauan kuin kansa raivoaa keksityistä kulttuurisodista ja identiteettipolitiikasta, kukaan ei vaadi suuryritysten verottamista tai työntekijöiden oikeuksien parantamista. Äärioikeisto ei ole mikään todellinen uhka nykyiselle talousjärjestelmälle, vaan se on sen kaikkein korruptoitunein jatke.
Fanaattinen nationalismi on tyhjä lupaus turvasta
Miksi tämä vihamielinen ajattelu sitten vetoaa tavallisiin ihmisiin juuri nyt? Koska raaka markkinatalous on tuhonnut ihmisten välisen solidaarisuuden ja yhteisöllisyyden. Äärioikeisto täyttää tämän henkisen tyhjiön tarjoamalla tilalle keinotekoista kansallista ylpeyttä. Kun arki on pelkkää selviytymistä pätkätöiden, nollatuntisopimusten ja inflaation armoilla, fanaattinen nationalismi tarjoaa helpon identiteetin ja valmiin yhteisön, johon kuulua.
Lupaus turvasta on kuitenkin täysin tyhjä. Äärioikeiston tarjoama järjestys perustuu muiden polkemiseen, hierarkioihin ja eriarvoisuuteen. Se ei poista sitä perustavanlaatuista epävarmuutta, jota kapitalismin kritiikki perinteisesti käsittelee. Päinvastoin, oikeistopopulistinen politiikka johtaa poikkeuksetta sosiaaliturvan heikennyksiin, ammattiyhdistysliikkeen murtamiseen ja työntekijöiden aseman kurjistamiseen. Heidän "isänmaallisuutensa" loppuu välittömästi, kun pitäisi puolustaa tavallisen duunarin toimeentuloa suuryritysten voitontavoittelua vastaan.
Rasistisen puheen normalisointi on pysäytettävä
Me elämme vaarallista aikaa, koska äärioikeistolaiset väitteet ovat valuneet osaksi poliittista keskikenttää. Rasismista ja ihmisoikeuksien kyseenalaistamisesta on tehty salonkikelpoista puhetta, jota puolustellaan sananvapaudella ja asiallisella kritiikillä. Tämä kehitys on hätkähdyttävä. Historia on osoittanut, mihin tällainen puhetapa yhteiskunnan lopulta ajaa.
Maltillinen ja varovainen keskustapolitiikka ei pysty pysäyttämään tätä kehitystä. Se ei nimittäin uskalla koskea ongelman juureen: epätoivoa ja turvattomuutta synnyttävään talousjärjestelmään. Äärioikeistoa ei voiteta pelkällä moraalisella paheksunnalla, hampaattomilla kampanjoilla tai sivistyneillä paneelikeskusteluilla. Se voitetaan vain muuttamalla se maaperä, jossa se kasvaa.
Ihmisille on tarjottava aito, radikaali vaihtoehto vihalle. On osoitettava, että syyllinen nuorten näköalattomuuteen ja köyhyyteen ei ole toinen maassa asuva ihminen tai heikompi vähemmistö. Syyllinen on se luokkajärjestelmä, joka asettaa pääoman aina inhimillisyyden edelle. Äärioikeiston nousu on hälytysmerkki siitä, että nykyinen yhteiskuntamalli on tullut tiensä päähän. Nyt on valittava, annammeko yhteiskunnan vajota pelkoon, vai rakennammeko solidaarisuuteen perustuvan tulevaisuuden.
