Ehdotus, jossa tukiin oikeutetut pakotettaisiin tekemään "pientä työtä" ilman palkkaa, on ideologinen sokeuden huipentuma. Kokoomusnuorten puheenjohtaja Binga Tupamäki maalailee kuvaa "mahdollisuudesta osallistua", mutta todellisuudessa kyse on ihmisten nöyryyttämisestä. On irvokasta väittää, että työttömyyden syynä olisi pelkkä passiivisuus, jota...
Vain jäsenille
Nämä blogipostaukset ovat näkyvissä vain rekisteröityneille jäsenille. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy saadaksesi täyden pääsyn sisältöön.
On helppoa kuvitella, että vakavat uhat demokratialle ilmestyvät näyttävinä eleinä ja äärimmäisinä tekoina. Todellisuus on arkisempi ja siksi vaarallisempi. Demokratia murenee usein teknisinä ratkaisuina, budjettiraameina ja lakimuutoksina, jotka näyttävät yksittäin harmittomilta mutta muodostavat yhdessä järjestelmän, jossa harvat päättävät ja...
Asuminen on yksi elämän peruspilareista. Ilman vakaata kotia arki alkaa rakoilla nopeasti. Kyse ei ole vain seinistä ja katosta, vaan turvallisuudesta, ennakoitavuudesta ja mahdollisuudesta rakentaa elämää pidemmällä aikavälillä. Silti nykyinen asumisen järjestelmä kohtelee monia ihmisiä kuin ohimeneviä kuluttajia, joiden oletetaan joustavan...
Mielipide: Kun maailman suunta huolestuttaa, yhdessä oleminen voi olla viimeinen suojamme
Elämme aikaa, jota voisi kutsua aikakausien murrokseksi – eikä suinkaan myönteisessä mielessä. Katselen ympärilleni, luen uutisia, keskustelen ihmisten kanssa, ja huomaan palaavani yhä uudelleen samaan kysymykseen: miten kauas olemme ajautuneet siitä maailmasta, jossa oikeudenmukaisuus, inhimillisyys ja yhteinen vastuu olivat edes jonkinlaisia...
Kun seuraa viime päivien keskustelua vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetista, ei voi olla ihmettelemättä, miten nurinkuriseksi talouspoliittinen logiikka Suomessa yhä uudelleen kääntyy. Joka kerta kun esitetään varovaisiakin toimia, joilla varakkaimmat osallistuisivat yhteisiin talkoisiin nykyistä enemmän, vastaukseksi saadaan maalailevaa...
Kaksi vuotta sitten tein jotakin, mitä moni pitää nykyään vaarallisena: aloin ajatella itse.
Ei mitään vallankumouksellista aluksi – vain pieni ajatus, joka jäi pyörimään iltaisin, kun oli hiljaista. Kun ei ollut työpäivän kiirettä, ei menestymisen kulisseja, ei "mitä sä teet työksesi?" -keskusteluja kahvipöydässä. Olin sairastunut vakavasti,...










